Elämä on – jatkuvaa oppimista

Oppia kaiken ikää

Ihminen on mielenkiintoinen vekotin, erityisesti aivot. Vaikka kuinka yrittäisimme, niiden toimintaa ei voi estää tai pysäyttää itse. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki kokemuksemme opettavat. Oppi kertyy kerroksiksi aivoihimme ja vaikuttaa siihen, miten toimimme ja millaisia valintoja teemme. Varhaiset oppimiskokemukset, jotka eivät ehkä koskaan nouse tietoiselle tasolle, voivat olla erittäin voimakkaita ja estää meitä toimimasta itsellemme järkevällä tavalla.

Liitämme uudet kokemuksemme kerroksiksi aikaisemmin opitun sekaan ja muokkaamme usein tiedostamattamme todellisuutemme aivan oman näköiseksi. Ei ole kahta ihmistä, jonka kokemuspohja ja osaaminen olisi identtinen – onneksi. Sama kokemus näyttää tilanteessa erilaisissa rooleissa olevasta täysin erilaiselta.

Me opimme jokaisesta kokemuksestamme jotain. Mitä enemmän tilanne käy tunteisiin, sitä voimakkaamman asenteen se luo. Tietoisesti omaksuttua oppia pystymme itse muokkaamaan, monia emotionaalisista kokemuksista syntyneitä asenteita emme. Saatamme myös osata tehdä asioita, joita emme itse tunnista lainkaan – omata taitoja, joita emme osaa arvostaa. Tieto- ja taitoperustamme kehittyy jatkuvasti – usein meistä itsestämme juurikaan riippumatta.

Mistä osaaminen tulee?

Kaiken opettamisen keskiössä on käsitys siitä, miten oppiminen tapahtuu ja miten osaaminen syntyy. Valtakunnalliset tutkintojen perusteet rakentuvat yleisesti hyväksytyn oppimiskäsityksen pohjalta kunkin ammattialan näkemysten perusteella. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että jokaisella meistä oppimisen kanssa toimijoista on myös oma käsityksemme siitä, kuinka ammattilaisuus syntyy ja mitä sen tasoinen osaaminen merkitsee. Siksi on perusteltua kysyä, mistä osaaminen oikein tulee.

Aikaisemmin uskottiin kaikessa opettamisessa ulkoa oppimisen ja harjaannuttamisen voimaan. Kun jotain työsuoritusta toistetaan riittävän monta kertaa, se automatisoituu – ja voidaan puhua omaksutusta osaamisesta. Sen jälkeen tuli vaihe, jossa osaajien piti pystyä teoreettisesti perustelemaan oma ammatillinen toimintansa. Käytännön harjoittelu seurasi teoriaopintoja, joiden aikana opitut asiat piti harjoitellessa oppia käytännössä tekemään. Nyt uskotaan tekemällä oppimiseen ja siihen, että uuden tiedon kertyessä vanhan päälle oppija pystyy arvioimaan omaa toimintaansa kriittisesti ja omaksumaan ammatilliselle toiminnalleen myös tiedollisia perusteita.

Itse uskon, että on monta keinoa kehittyä ammattilaiseksi. Yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin. Ei ole kahta yksilöä, jolla olisi täsmälleen samanlainen oppimisprofiili oppimisen tavan, strategioiden ja henkilökohtaisten ominaisuuksien osalta. Jokaisen osaaminen muotoutuu eri osa-alueiden pohjalta jokaisen omassa oppimisen prosessissa, jonka tuloksia voimme arvioida osaamisen tason perusteella.

Henkilökohtainen osaamisen kehittäminen

Ammatillisen koulutuksen alkuvaiheessa tehdään nyt jokaiselle opiskelevaksi hakeutujalle HOKS – henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, jonka pohjalta opinnot toteutetaan. Tämä mahdollistaa henkilökohtaisten oppimisprofiilien ja jo aiemmin hankitun osaamisen huomioimisen suunnitelmaa laadittaessa. Henkilökohtaistamisen prosessi jättää kuitenkin vielä kysymyksiä, jotka jäävät vaille vastauksia.

Tässä prosessissa syntyy pitkälti se ennakkokäsitys, jonka pohjalle kukin opiskelija omat tekemisensä ja oppimisensa rakentaa. Osaamisperusteiset tutkinnot antavat paljon erilaisia mahdollisuuksia, joiden avulla kullekin opiskelijalle on mahdollista luoda hänen kannaltaan parhaat edellytykset suorittaa ammatillinen tutkinto. Pystytäänkö opiskelijan jo aiemmin oppimat asiat huomioimaan hyvin siten, että niiden pohjalle pystytään rakentamaan vahvan ammatillisen identitettin omaava ammattilainen? Tietopohja aiemmin opitusta ja koetusta vaihtelee ja henkilökohtaistamisvaiheen ohjaajien omasta ammattitaidosta ja näkemyksestä riippuu, miten hyvin onnistutaan keskittymään sen osaamisen hankkimiseen, mikä opiskelijalta puuttuu.

Moni hakee ammatilliseen koulutukseen vaiheessa, jossa hänellä itsellään ei ole ymmärrystä omasta osaamisestaan tai sen kehittämisestä. Ehkä olisi mukava vaan mennä porukan mukana ja katsoa mitä eteen tulee. Oma osaaminen on hukassa tai siitä ei osata kertoa. Edelleen ammatillisen osaamisen opettamista pidetään oppilaitoksen asiana enemmän kuin opiskelijoiden murheena. Siltä pohjalta toimien ei ammatillisuus synny – se vaatii oivalluksen siitä, että kysymys on ihan ikiomasta asiasta ja elämästä.

Miksi erillinen osaamistodistus

Koulutusmaailma on muuttunut peruuttamattomasti. Nyt pitää jokaisen pystyä kertomaan miten oppii ja missä oppii ja mitä on oppinut koulutuksen jokaisessa vaiheessa. Joidenkin kohdalla tämä on merkinnyt syvää kokemusta epäonnistumisesta ja kelvottomuudesta. Oma osaaminen voi hyvin kietoutua siihen palautteeseen, jota koulujärjestelmä tuottaa: Wilmaan ja muihin seurantajärjestelmiin, sanallisiin arvoihin, joissa huomio keskittyy kehittämiskohtaisiin osaamisen sijaan ja todistuksiin, jotka numeraalisesti nujertavat sitten lopun. Kun koulun tehtävä on päästä tiettyihin oppimistavoitteisiin, keskitytään kuin luonnostaan niihin asioihin, jotka vielä pitää saavuttaa ennen kuin olet kelvollinen.

Entäs jos ei koskaan saavuta asetettuja tavoitteita? Onko silloin kokonaisuudessaan kelvoton, jäämässä yhteiskunnan ulkopuolelle, syrjäytynyt? Jokainen kuitenkin oppii, koko ajan.

Osaamistodistus keskittyy niihin asioihin, jotka sen saaja osaa tasolla, jonka Opetushallitus on määritellyt ammatilliseksi. Se tarkoittaa, että ne osataan niin hyvin, että niistä voi tulla itselle työ. Työ tarkoittaa sitä, että tästä osaamisesta on jollekin hyötyä, joku voi haluta maksaa tuon osaamisen käytöstä. Tällaisella osaamisella on merkitystä. Sen pohjalle voi rakentaa.

Monelle PAIKKO osaamistodistus on ollut ensimmäinen pelkästään osaamiseen ja positiivisiin asioihin pohjautuva todistus koko elämän aikana. Erityisesti sellaisille aikuisille, jotka ovat käyneet koulunsa harjaannuttamisen ja ulkoalukemisen aikakautena, tavallisten asioiden tekemisestä saatu tunnustus osaamisesta on aivan uusi kokemus. Kun sen luovuttamiseen liitetään positiivinen ohjaus, mahdollisesti juhlava todistusten jako, oman osaamisen positiivinen merkitys korostuu.

Ammattilaisen tekee – hyvä on, osittain – oma käsitys itsestä ammattilaisena. Oman työn ja sen tulosten arvostaminen on tie myös menestykseen työmarkkinoilla. Koko elämän aikana hankitun osaamisen hyödyntäminen opinnoissa ja työelämässä on mahdollista vain tiedostamalla oma potentiaali. Monien kohdalla itseluottamus on menetetty jo varsin varhaisessa vaiheessa – ja osaamistodistus voi olla yksi askel kohti sen saavuttamista ja oman osaamisen tietoista kehittämistä.