PAIKKO osallistui ensimmäiseen KeHO-Areenaan, jonka tavoitteena on uudenlaisten hyvinvointi-innovaatioiden luominen ja tukeminen. KasvuOpenin oheistapahtuma toteutettiin ison esikuvan malliin kahden minuutin pitchauksin, joita tuomarit seurasivat, arvioivat ja kommentoivat kysymyksin. Itse tilanne oli nopea, sähäkkä ja ohi ennenkuin arvasinkaan – ja jälkeenpäin jäin miettimään, soveltuuko tämä muoto sosiaalisten innovaatioiden esittelyyn niin sitten ollenkaan.

Sosiaalisen innovaation monta puolta

Omasta mielestäni sosiaalinen innovaatio on luonteeltaan yrityskonseptia monimutkaisempi. Kasvuyrityksen menestykseen riittää se, että asiakas ostaa tuotteen ja on valmis maksamaan siitä. Tietenkin pitää arvioida kilpailijoiden toimintaa, omia kilpailuetuja ja toimintaedellytyksiä, kasvupotentiaalia ja asiakashyötyjä. Yrityksessä vaikutussuhteet ja roolit ovat yksiselitteisiä ja tarkoituksena on aina tuottaa voittoa, mitä enemmän sen parempi.

Sosiaalinen innovaatio, hyvä sellainen, on abstrakti, enemmän ilmiö. Sen hyödyt ja ominaisuudet näyttävät erilaisilta, kun sitä tarkastellaan eri näkökulmista. Suurin osa näistä sosiaalisista palveluista on sellaisia, että niiden asiakkuus on jaettu: käyttäjät kustantavat palvelun harvoin itse, maksajana toimii usein ”joku toinen”, yleisimmin julkinen sektori. Useimmille potentiaalisille käyttäjilleen sosiaalisen innovaation tai palvelun käyttö tulisi liian kalliiksi kustantaa – jolloin tarvitaan yhteiskunnan väliintuloa. Usein siksi, ettei innovaation tai palvelun puutteessa syntyisi yhä lisää yhä vaikeammin ennakoitavia kustannuksia.

Se, otetaanko sosiaaliset innovaatiot, uudet palvelut tai toimintatavat käyttöön riippuu siksi hyvin monesta muustakin kuin asiakkaasta, siitä tuotteen käyttäjästä. Itse olen kokenut, että jokaisen uuden sosiaalisen toimintamallin käyttöönotto riippuu paitsi sen keksijästä ja hänen sinnikkyydestään, myös yhteiskunnallisesta päätöksenteosta, siitä mitä kulloinkin pidetään ”suurimpana ongelmanamme”, yhteistyökumppaneista, joiden toiminta ja kielteinen suhtautuminen voi torpata hyvänkin sosiaalisen keksinnön sekä viimeksi siitä, pystytäänkö innovaatiota rahoittamaan riittävän kauan yhteiskunnan varoin, jotta sillä on mahdollisuus kustantaa itse itsensä.

Monimutkainen toimintaympäristö

Yritystoiminnassa ratkaisevaa on markkinointi asiakkaille, ostajille ja maksajille. Toimialasta riippuen joudutaan toki ottamaan huomioon yhteiskunnallinen sääntely ja rahoittajien tarjoamat mahdollisuudet, mutta riippuvuussuhteet ovat selviä ja perustuvat taloudelliseen menestykseen tai sen puutteeseen. Joko ostaa tai ei osta.

Yhteiskunnallisia palveluksia tuottavan sosiaalisen innovaation kohdalla riippuvuussuhteet ja niiden välinen logiikka on paljon monipuolisempi. Vaikka käyttäjäasiakkailta saatu palaute olisi kuinka hyvä, ei innovaation menestys ole taattu. Tarvitaan moniammatillisen yhteistyöverkoston tukea, rahoittajien myötämielisyyttä, monesta eri näkökulmasta palveluja arvioivien sidosryhmien apua ja vakuuttavia näyttöjä ennenkuin tällainen innovaatio voi menestyä. Vaikka toiminnan hyödyt ja vaikutukset pystyttäisiinkin osoittamaan, sosiaalisten ilmiöiden monimuotoisuus ja harvoin suorat kausaalisuhteet jättävät aina riittävän mahdollisuuden sanoa (omasta näkökulmasta): ei tämä ei toimi. En osta! Harva uuden toimintatavan kehittäneistä innovaattoreista voi tai pystyy argumentoimaan innovaationsa edut kaikilla niillä tavoilla, joita monimutkainen toimintaympäristö vaatisi.

Yritys tuntee aina oman toimialansa ja sen kielen. Sosiaalinen innovaatio kehittyy aina alueelle, joka on sidoksissa useisiin eri toimialoihin ja palvelumuotoihin. Onko ketään, joka pystyy tyhjentävästi perustelemaan oman toimintansa hyödyt kaikille?

Kenelle puhut?

Kaksi minuuttia on liian lyhyt aika esittää tyhjentävä tai edes alustavakaan analyysi laajasta sosiaalisesta innovaatiosta. On aina lähdettävä liikkeelle siitä, että kohdeyleisö tietää tietyt perusasiat, jolle oma esitys on rakennettava. Jos arvioit tai valitset lähtökohdat väärin, olet mennyttä. Et voi puhua suoraan toiminnan rahoittajalle, et asiakkaalle (joita on eri rooleissa useimmiten useita) etkä yhteistyökumppanille – joten on pakko mennä hyvin yleisellä tasolla. Ja PAM!! et koskaan saavuta edes ymmärrettävyyden tasoa, saati sellaista, joka saisi ihmiset aidosti kiinnostumaan sanomastasi.

Osaamistodistuksen perusfaktat

Mietin siis kaksi päivää, mitkä ovat osaamistodistuksen perustosiasiat, ne, jotka pitää tietää voidakseen arvioida sen hyötyjä ja vaikuttavuutta. Oma vaikuttavuusketjuni on tässä:

• maassamme on satoja tuhansia ihmisiä, joilla ei ole ammatillista koulutusta. Se puute vaikuttaa merkittävästi heidän mahdollisuuksiinsa työllistyä
• pitkäaikainen työttömyys on kallista, lisäksi se altistaa useille muille ongelmille, joiden ratkaisut ovat vielä kalliimpia
• yksilön kannalta tämä merkitsee kokonaisvaltaista kokemusta siitä, että ei kelpaa, ei sitten niin mihinkään. Ja tästä syntyy lisää kalliisti hoidettavia ongelmia
• jokainen yksilö haluaa olla hyvä ja osallistua merkittäviin asioihin. Merkitykselliset ja onnistuneet asiat kohottavat itsetuntoa ja ennalta ehkäisevät ongelmia, tapahtuivatpa ne minkä ikäisenä tai missä vaiheessa tahansa
• työllisyyspalveluissa käytössä oleva ammatillista osaamista dokumentoiva osaamistodistus, josta tehdään työpaikalla ”numero” saa yksilön tuntemaan itsensä merkitykselliseksi ja uskomaan paremmin omiin mahdollisuuksiinsa
• omiin mahdollisuuksiin uskovan on helpompi päästä töihin ja oppia uutta, koska kielteinen asenne ja oppimisen lukot hellittävät
• mitä aikaisemmin tämä merkityksellisyyden kokemus pystytään luomaan, sitä vähemmän aikaa ehtii olla työttömänä ja sitä vähemmän maksaa yhteiskunnalle
• osaamistodistukseen käytetyt resurssit tulevat tätä kautta moninkertaisina takaisin yhteiskunnalle – siis meille – kun ihmiset uskovat itseensä ja uskaltavat haluta ja toimia yhteiskunnan jäseninä

Tämä on mitä suurin yksinkertaistus, mutta aivan yhtä totta kuin se, että asiakas haluaa maksaa omiin tuotteisiinsa tehdyistä monivärisistä lasermerkinnöistä, vai mitä? Tai se, että rikkaat ulkomaalaiset haluavat tulla Lappiin tiettömän taipaleen taakse kuuntelemaan ei mitään – ja maksavat siitä ihan mitä vaan?

Ja taas mietin, miten ihmeessä se onkin niin vaikeaa löytää käytännön ratkaisulle rahoittajia – ilman erillistä hankerahaa….