Kaksi päivää Tampereella Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen SYNERGIA-seminaarissa herätti monenlaisia ajatuksia. Muun muassa sen, kumpi tulee ensin, muna vai kana? Olen itse pitkään miettinyt sitä, miten ja millaista on hyvä ja tuloksekas yhteistyö koulutuksen järjestäjän ja työpajatoimijan välillä. Samalla olen miettinyt myös sitä, miten sen syntymistä voidaan edistää. Itseasiassa on melkein helpompaa miettiä yhteistyön esteitä ja hidasteita…

Ennakkoluulot

Työpajalla oppilaitos on paperinhajuinen laitos, jossa kirjoista pänttäämällä ja teorioita kirjailemalla suoritetaan käytännön elämästä kauaksi jääviä tutkintoihin liittyviä, monimutkaisia ja teoreettisia ammatin perusteita. Oppilaitoksessa työpaja nähdään paikkana, jossa puuhastelemalla, pulloja maalaamalla tai lintupönttöjä rakentamalla pidetään nuoret poissa pahanteosta.

Molempiin ennakkokäsityksiin liittyy paljon tunteita, vähän tietoa. Tunteenomainen suhtautuminen ei vaadi perusteluita. Ainoa tapa purkaa näitä asenteita on tarjota riittävästi tietoa toiminnasta ja sen perusteista. Osa ennakkoluuloista perustuu silkkaan tietämättömyyteen.

Toimimme eri kentällä…

Asenteiden lisäksi yhteistyön syntymistä vaikeuttaa suomalaisen yhteiskunnan hallinnollinen rakenne. Kun ei selkeästi ole määritelty, että oppilaitokset ja työpajat toimivat samalla hallinnon alalla, yhteistyö ei ole tarpeen. Toisen tehtävänä on osaamisen kehittäminen ja toisen tehtävänä on työllistämisen edistäminen. Jännittävää kyllä, työpajojen toiminta työllisyysedellytyksien parantamiseksi sisältää uskomattoman paljon toimia, joiden tavoitteena on osaamisen kehittäminen….

Ammatillisen koulutuksen ja työpajojen kohderyhmä on yllättävän suurelta osalta sama: koulutuksen ja työn ulkopuolella olevat nuoret ja aikuiset, vailla toisen asteen koulutusta olevat ja ne, joilla on tarvetta päivittää osaamistaan työmarkkinoiden tarpeita varten. Kumpikaan osapuoli ei voi enää ajatella, ettei yhteistä tavoitetta ja yhteistö työtä olisi – pitää vain miettiä, miten molemmat voivat käyttää omat vahvuutensa parhaalla mahdollisella tavalla näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Työpajat niin lähelle ammatillista koulutusta, että hirvittää

(Markku Hassinen, TPY)

Kyllä. Lähestyminen kannattaa, mutta millä tavoin? Aluksi ajateltiin, että omaksutaan työpajatoimintaan aikaisempaa enemmän oppilaitosmaisia toimintatapoja, suoritetaan opintoja ja lähestytään sitä kautta yhteistyötä. Siltä ajalta on perintönä termi ”opinnollistaminen”, joka kertoo tavoitteesta muokata työpajatoimintaa opiskelun suuntaan.

Niin kauan kuin kumpikin yhteistyötaho ei pelaa omilla vahvuuksillaan ja toimintaideallaan, yhteistyö ei voi olla aitoa ja tasapuolista. Työpajat eivät saa asettua mitenkään alisteisiksi ammatillisille oppilaitoksille, vaan niiden on kehitettävä osaamista omien vahvuuksiensa avulla. Tämä tarkoittaa aitoja töitä, valmennuksellisuuden ja tekemällä oppimisen korostamista sekä vahvaa panosta yhteisöllisyyteen ja sosiaaliseen vahvistamiseen. Työpajoista ei saa muodostua oppilaitosten alajaoksia.

Kerro omista vahvuuksista

Työpajojen tie aitoon yhteistyöhön on kertoa itse omista vahvuuksistaan ja toiminnan monipuolisista sisällöistä. Selkeä tapa tehdä tämä, on tunnistaa työpajan tarjoamat oppimisen mahdollisuudet tutkintomaailman tarjoaman viitekehyksen avulla. Valtakunnalliset, osaamisperusteiset ammatilliset tutkinnot tarjoavat hyvän perustan kuvata osaamisen kehittämisen tapoja ja mahdollisuuksia periaatteessa minkälaisella työpaikalla tahansa. Siis myös työpajassa.

Kirjallinen oppimisympäristöraportti kertoo koulutuksen järjestäjän hyvin tuntemalla tavalla niistä mahdollisuuksista, joita työpajalla on osaamisen kerryttämiseen tarjolla ilman toimintatapojen muutosta. Työpajan vahvuudet voidaan kuvata raportin kuvausosiossa – tällöin oppilaitoksissa on mahdollista arvioida, miten osaaminen työpajassa syntyy. Mitä paremmin toimintatavat ja toimintaympäristöt on kuvattu, sitä helpompaa on yhteistyön aloittaminen.

Oppimisympäristön tunnistaminen ei välttämättä vaadi yhteistyösuhdetta oppilaitoksen kanssa. Oman toiminnan dokumentointi luo aikaisempaa paremman pohjan yhteistyölle – ja tekee sen aiempaa enemmän työpajan lähtökohdista käsin. Näin yhteistyö voi aidosti rakentua molempien toimijoiden keskeisille vahvuuksille.