EK ja Sanoma-yhtiöt ovat käynnistäneet ANKKA -kampanjan lukutaidon vahvistamiseksi https://twitter.com/hashtag/operaatioankka?src=hash . Kampanjassa jaetaan kaikille 10-vuotiaille luettavaksi sarjakuvalehtiä. Hyvää tarkoittavaan ja sinänsä hauskaan kampanjaan sisältyy kuitenkin myös tumma sivujuonne. Se sai minut kirjoittamaan tämän tekstin….

Suomalainen koulutusjärjestelmä ja koulu kansakoulusta peruskoulun kautta ammatilliseen ja korkeaan koulutukseen on aina (itselläni on asiasta kokemusta viimeisten noin 50 vuoden ajalta) uskonut lukemisen voimaan. Ammatillisessakin koulutuksessa asiat opeteltiin ensin teoriassa ja vasta sen jälkeen päästiin käytäntöön – jos lukemalla omaksuttua tietoa oli riittävästi.

Näköaisti, jonka avulla lukeminen tapahtuu on tietenkin ihmiselle lajina tärkein aisti. Sen avulla suunnistetaan niin maalla kuin kaupungissa. Sen avulla tehdään havaintoja ympäröivästä maailmasta ja opitaan. Havaintojen maailmaa voidaan laajentaa lukemalla – ja oppimalla sitä kautta myös toisten kokemuksista ja viisaudesta. Lukutaidosta on nyky-yhteiskunnassa tullut taito, jota voitaisiin verrata vaikka aikaisempaan tulen tekemiseen. Ilman sitä ei selviydy! Miten käy meidän, joille lukeminen ja kirjoittaminen on hankalaa, joskus täysin mahdotonta?

LUKI-vaikeuden vaikutuksia oppimiseen

Mitä tapahtuu ihmiselle, jonka näköaistissa tai nähdyn tulkinnassa on häiriö? Jos hän ei pysty oppimisen alkutaipaleella toistamaan yksinkertaista kopiointitehtävää virheettä? Lukee hitaasti ja lukemiseen liittyy virheriskejä, etenkin vierasperäisissä sanoissa tai nimissä? Tästä pikku koululaisesta tulee ensin huolimaton, sitten osaamaton ja lopulta onneton ja mahdollisesti kiusattu.

Lukeminen on hidasta ja raskasta. Tilanteet, joissa joutuu lukemaan luokassa ääneen – tai muutoin opiskelemaan lukemalla – ovat painostavia ja pelottavia. ”Jeesus nousi, siunasi, murisi leivän ja jakoi….” Muinaisina vuosina opettajat kasvattivat meitä ongelmallisia tapauksia myös pyytämällä kirjoittamaan hankaliksi osoittautuvia lauseita taululle. Kirjoita ”Orava istuu kuusessa”. Nyt osaan jo tarkastaa kirjainten määrän, 8-vuotiaana en vielä osannut.

Me häpeällä ja toruilla kasvatetut häpeämme lukemistamme pitkälle aikuisikään saakka. Kirjoittamisesta puhumattakaan. Oppiminen on vaikeaa, kun se tapahtuu itselle vieraalla tavalla ja se aiheuttaa lähes aina ongelmallisia tilanteita. Vielä aikuisenakin kirjoittaminen jännittää oikolukuohjelmista huolimatta.

Tekemällä oppii…

Monet meistä hahmotushäiriöistä kärsivistä olemme aikuisikään mennessä opetelleet monenlaisia selviytymiskeinoja: kirjainten laskemista, vaarallisten sanojen ja kirjainten muistilistoja (TARKASTA AINA NÄMÄ!!). Monet, kuten minäkin, toimivat vaativassa työssä ja kirjoittavat sujuvasti. Minä myös luen vapaa-aikanani paljon, kaikesta häpeästä huolimatta.

Useat oppivat kuitenkin parhaiten jollain vallan muulla tavoin kuin lukemalla, suuri osa tekemällä. Yhteiskuntamme tulee tarjota myös tekemällä oppiville mahdollisuuksia sivistäytyä ja kouluttautua. Yliopisto-opintojeni aikana kyllästyin professorien ironiseen palautteeseen ja kävin luki-seulassa vain varmistaakseni aiemmat epäluuloni. Minua mikään ei enää auttanut, olinhan jo maisterivaiheessa…

Tekemällä oppii. Myös lukemaan. Suurelle osalle kielteinen palaute on rakentanut niin vahvan lukon, että usko omiin mahdollisuuksiin on hävinnyt. Ei kannata edes yrittää, koska ei kykene oppimaan. Useimmiten tämä tarkoittaa sitä, ettei lukemalla oppiminen sovellu tälle yksilölle. Tekemällä ja virheistä oppiminen ei ole sen suorempi tapa ammattilaisuuden kehittämiseen kuin lukeminenkaan. Usein se johtaa aitoon mielenkiintoon myös teoreettista perustaa kohtaan. Jokaisella meistä on oma tapansa löytää kiinnostuksen kohteensa ja motivaationsa oppia. Sille ei tosin aina riitä aikaa – tehokkuusvaatimukset koulutuksessa vaikuttavat eniten juuri näihin tukea, apua ja aikaa tarvitseviin oppijoihin.

Opetuksen ja palautteen merkitys

Pitkään jatkunut kielteinen palaute estää oppimisen. Meillä on pitkään puhuttu kouluallergikoista, jotka eivät voi mennä koulun lähellekään. Kyse ei niinkään ole allergiasta, vaan pitkän häpeän aiheuttamasta huonosta itsetunnosta.

Kun usko omaan oppimiskykyyn heikkenee, heikkenee usko omien unelmien toteutumiseen – tänä päivänä jokainen työtehtävä vaatii osaamista, joka pitää oppia. Usein ”koulussa”. Suomessa on valtava määrä ihmisiä, joiden uskon omiin mahdollisuuksiin jokin oppimisen ongelma on vienyt. Monelta löytyy kuitenkin sellaista käytännön osaamista, jonka avulla olisi mahdollisuuksia rakentaa ammatillista uraa ja menestyä. Ne eivät kuitenkaan merkitse mitään, kun kaikkea varjostaa se, että ei osaa esimerkiksi nyt lukea.

Positiivisen palautteen merkitys tällaisessa tilanteessa on järisyttävä. Muistan aina sen kovia kokeneen nuoren miehen, joka osaamistodistusta tutkiessaan ei uskonut silmiään, kun todistuksessa ei missään sanottu, missä hän oli epäonnistunut tai tarvitsisi lisää osaamista. Vaikka todistuksen merkintöjä olisi vain muutama, sanat ”sinä osaat” vaikuttavat eniten.

Lukutaitokamppanjalla osaamistakuuseen

Hahmotushäiriöistä kärsivälle painostus lukemiseen voi olla kuristavaa. Häpeä ei varmasti Aku Ankalla häviä… Ymmärrän oikein hyvin kampanjan pointin, mutta tunnistan myös itsessäni kaihertavan vastenmielisyyden ”pakkoluettamista” kohtaan. Eniten mietin niitä pieniä koululaisia, joiden oppimisen ongelmia ei tunnisteta, vaan heitä pidetään välinpitämättöminä, laiskoina ja huonosti käyttäytyvinä.

Osaamistakuu ei toteudu niin kauan kuin emme tunnista oppimiseen liittyvää erilaisuutta ja ongelmia. Jokainen oppii. Jokainen omalla tavallaan. Kaikki eivät opi lukemaan ennen kuin löytävät itselleen juuri sen oikean yllykkeen, joka vaatii tutkimaan kiinnostavaa asiaa lisää. Tämä voi vaati etsimistä ja aikaa, jota tämän päivän maailmassa tuntuu olevan aina vaan niukemmin ja niukemmin.