On monta tapaa opinnollistaa työvalmennusta. Jokaisen mielestä se oma toimintamalli on paras ja oikea. Se ei sittenkään ehkä ole se AINOA oikea tapa, vaan se saattaa olla yksi vaihe suuremmassa kokonaisuudessa, jonka tavoitteena on koulutuksellinen osallisuus ja oman osaamisen arvon ymmärtäminen. Meidän olisi aika ymmärtää, että opinnollistaminen on laaja kokonaisuus, joka sisältää monenlaisia osia ja vaiheita. Niistä yhteensä syntyy vaikuttava kokonaisuus, jolla on suuri yhteiskunnallinen ja yksilöllinen merkitys.

Osaamisperusteisuus

Opinnollistaminen perustuu osaamisen tunnistamiseen ja erilaisiin menetelmiin kehittää osaamista muualla kuin oppilaitosympäristössä. Toiminta edellyttää erilaisten työ- ja toimintaympäristöjen oppimismahdollisuuksien tunnistamista ja hyödyntämistä työllistymisen ja/tai tutkinnon suorittamisen tukena.

Olemme onneksi päässeet suorituksiin perustuvista opinnoista osaamisen arviointiin ja havainnointiin. Enää formaali oppiminen koulussa tai oppilaitoksessa olekaan se tärkein tapa oppia, vaan non-formaalin oppimisen eri muodot nousevat osaamisen hankkimisessa olennaiseksi osaksi. Eri toimintojen opinnollistamisen kannalta tämä on loistojuttu: missä tahansa hankittu osaaminen edistää tutkinnon suorittamista. Edellytys osaamisen tehokkaalle käytölle on luonnollisesti se, että osaaminen on todennettavissa tavalla tai toisella koulutusjärjestelmässä.

Osaamisen tunnistaminen

Osaamisperusteisessa tutkintojärjestelmässä olennaiseksi muodostuu osaamisen tunnistaminen – ja tunnistetun osaamisen tunnustaminen osaksi tutkintoja. Tämä edellyttää sitä, että käytettävissä on dokumentaatiota siitä, mitä ennen tutkinnon suorittajaksi hakeutumista on tehty ja näkemystä siitä, miten se on kerryttänyt tutkintoon sisältyvää osaamista. Tarvitaan erilaisia dokumentteja – ja lisäksi tarvitaan tutkinnon suorittajaksi hakeutuvalta ymmärrystä siitä, mistä hänen oma osaamisensa koostuu. Vain silloin henkilökohtaistamisvaiheessa on mahdollista tunnustaa aiemmin hankittu osaaminen ja suunnitella puuttuvan osaamisen hankkimista oppilaitoksen kautta.

Meillä on Suomessa suuri määrä henkilöitä, jotka pitävät omaa osaamistasoaan ja oppimiskykyään heikkona. He kertovat useimmiten, etteivät he opi eivätkä osaa. Suuri osa heistä suojelee itseään pettymyksiltä sanoen, ettei heitä kiinnosta eivätkä he halua oppia tai edes työllistyä. Suuri osa näistä henkilöistä on työllisyyspalvelujen asiakkaana. Heidän hakeutumisensa palveluun, joka liittyy oppimiseen tai osaamisen tunnistamiseen tai tutkinnon suorittamiseen on erittäin epätodennäköistä, käytännössä mahdotonta. Heitä löytyy kaikista ikäryhmistä.

Osaamisen tunnistaminen työllisyystoimenpiteessä

Koska työllisyyspalvelut tavoittavat juuri tämän ”osaamattoman” ryhmän, olisi yleisen koulutustason nostamispyrkimyksen ja koulutuksellisen osallisuustavoitteenkin vuoksi järkevää, että heidän käsitystään omasta osaamisestaan ja oppimisen mahdollisuuksistaan pystyttäisiin muuttamaan. Vaikka palvelussa tarjottaisiin mahdollisuutta tutkinnon osien suorittamiseen, on tämän porukan osallistuminen erittäin epätodennäköistä. Tarvitaan ”osaamisen tunnistamista ennen tutkinnon suorittajaksi hakeutumista”, jotta muut mahdollisuudet voisivat toteutua.

Tätä menettelytapaa me kutsumme osaamistodistukseksi. Sen avulla on mahdollista perustellun prosessin ja vastaansanomattoman järjestelmällisen tarkastelun ja dokumentaation kautta muuttaa ihmisten heikkoa käsitystä omasta oppimiskyvystään ja osaamisestaan. Osaamistodistukseen johtavan prosessin raskaaltakin tuntuva toteutustapa perustelee todistuksen saajalle hänen saamansa palautteen. Osaamisen tunnistamisesta tulee uskottavaa ja merkityksellistä. Tämä on tarpeen, jotta ihmisten käsitys itsestään muuttuisi.

Opinnollistamisen vaiheet

Opinnollistaminen työpajatoiminnassa on vaiheittainen prosessi, jonka lähtökohtana on toimintaympäristön oppimismahdollisuuksien tunnistaminen. Oppimisympäristöraporteissa on kuvattu tarkoin se, millaista viralliseen tutkintojärjestelmään sisältyvää osaamista toiminnassa on mahdollista omaksua. Tutustuminen raportteihin, niiden sisältöön ja toiminnan mahdollisuuksiin voi olla se ensimmäinen opinnollistamisen porras – oivallus, että tekemällä tavallisia asioita tavallisessa miljöössä oppii. Ja, että ne asiat ovat tärkeitä työelämässä tarvittavia taitoja. Tavoitteiden asettaminen ja into saavuttaa niitä lähtee tästä.

Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen voi näkyä osaamistodistuksen merkintöinä ja muussa palautteessa. Usko mahdollisuuksiin kasvaa positiivisen palautteen avulla – ilman tätä uskoa ei pienimmänkään tutkinnon osan suorittaminen ole mahdollista. Siksi osaamistodistus voikin olla se matalan kynnyksen toimintamalli, jonka avulla uskoa omiin mahdollisuuksiin rakennetaan. Osaamistodistus on väline täsmällisen palautteen antamiseen ja sitä kautta sosiaaliseen vahvistamiseen ja mahdollisesti jatkossa tie koulutukseen osallistumiseen ja tutkinnon suorittamiseen.

Osaamistodistus voi olla väline pyrittäessä kohti seuraavia opinnollistamisen muotoja: tutkinnon osien suorittamista valmennuksen aikana, oppisopimusta tai ammatilliseen koulutukseen hakeutumista. Sen avulla on helppo konkretisoida jo hankittuja valmiuksia ja rakentaa omaa koulutuspolkua jatkoon. Osaamistodistukseen kirjatun osaamisen huomioiminen tutkinnon osan suorittamisessa saattaa siivittää seuraavienkin osien suorittamiseen. Mikäli tavoitteena on tutkinnon suorittaminen, jokainen saavutettu ammattitaitovaatimusten mukainen osaamisalue on eteenpäin – ja ne luovat uusia mahdollisuuksia ja intoa jatkaa.

Opinnollistamisen jatkumossa

Mikään työpajatoiminnan opinnollistamisen muoto, malli tai tapa ei sulje pois toistaan. Olemme kokeilleet

• osaamistodistuksen ja tutkinnon osien suorittamisen yhdistämistä,

• osaamistodistuksen käyttöä oppisopimusta edeltävän työkokeilun tai kuntouttavan työtoiminnan aikana osaamispohjan kartoittamisessa,

• osaamistodistusta maahanmuuttajien ammatillisen osaamisen kartoittamisessa ja suomalaiseen tutkintojärjestelmään sovittamisessa

• positiivisena palautteena jakson lopussa.

Kaikki toimii ja jokaisella soveltamistavalla on merkityksensä kokonaisuudessa.

En ymmärrä puhetta siitä, että osaamistodistus olisi tarpeeton välivaihe. Se nopeuttaa tutkinnon osien suorittamista työvalmennuksessa, rakentaa luottamusta oppisopimuskoulutuksessa pärjäämiseen ja tunnistaa muualla hankittua osaamista suomalaisen järjestelmän mukaiseksi. Sen avulla ihmisten on mahdollista haastaa omaa synkkää näkemystään omasta oppimiskyvystään ja luoda itselleen mahdollisuuksia kouluttautua ja suorittaa tutkintoja. Jatkoon opinnollistamisen jatkumossa löytyy sitten työpajoilta muita toteutustapoja. Pelkkänä positiivisena palautteena osaamisestakin osaamistodistus voi pitkällä aikavälillä johtaa ammatilliseen kouluttautumiseen.

Jos me pystymme käyttämään kaiken potentiaalin, mitä opinnollistamisen kokonaisuus tuottaa työllistämistoimintaan ja työpajoille, me pystymme todellakin nostamaan koulutustasoa ja luomaan mahdollisuuksia. Jos tuhlaamme hyvät menetelmät keskinäiseen riitelyyn, nämä mahdollisuudet menetetään mahdollisesti lopullisesti. Mikä meitä vaivaa?