Työpajojen erilaisuus haastaa
Kun PAIKKO hankkeen alkaessa mietimme oppimisympäristön tunnistamisen käytäntöjä, suuren haasteen muodosti tietenkin työpajojen erilaisuus. Etsimme käytänteitä, jotka sopisivat niin pienille kuin suurillekin toimijoille. Ja jotka olisivat luotettavasti toistettavissa hyvin erilaisissa ympäristöissä ja työpaikoilla. Ja joiden toteuttaminen olisi riittävän käytännöllistä ja helppoa – ja ymmärrettävää.
Tutkinnon perusteet kokonaisuutena koettiin työvalmennuksessa liian raskaaksi kokonaisuudeksi. Perustan piti olla tiivis ja ymmärrettävä. Siksi aloimme laatia tutkinnon perusteista työversioita, jotka sisälsivät ammattitaitovaatimukset tutkinnon osittain sekä T-tason arviointikriteerit. Niiden tarkoituksena on määritellä ero ammattimaisen toiminnan ja puuhastelun välillä. Kaikki T-tason ylittävä toiminta voidaan katsoa ammatilliseksi. Se myös määrittelee sen, mitkä oppimisympäristöt voidaan tunnistaa ammatillisiksi. Kaikkia ei voi.
Työpajavalmentajien osaaminen on erittäin kirjavaa. Valmentajista löytyy tekijöitä ihan joka lähtöön, ammatillisesta opettajasta itseoppineeseen ATK-mieheen, jonka oma koulutusammatti on jotain vallan muuta. Siksi oppimismahdollisuuksia tarkastellessa on ihan pakko olla yhtenäinen pohja, jonka avulla toimintaa tarkastellaan. Käytännössä tällaiseksi pohjaksi on PAIKKOtoiminnassa muodostunut ammatillisten perustutkintojen perusteet – valtakunnallinen standardi alan kuin alan perusammattilaiseksi löytyy niiden ammattitaitovaatimuksista ja arviointikriteereistä.
PAIKKOhankkeessa emme tarkastelleet asioita teoreettisesti, emmekä pedagogisesta näkökulmasta valmentautujan osalta, ennemminkin haimme toimivia käytännön ratkaisuja vaikeaksi koettuun, mutta tärkeänä pidettyyn ongelmaan. Parasta palautetta saamme silloin, kun työvalmentaja kertoo PAIKKO tunnistamisraportin ja osaamistodistuksen olevan hänelle jokapäiväinen työkalu. Se auttaa jäsentämään valmennusprosessia, sen varaan on helppo rakentaa tavoitteita ja seurata niiden toteutumista. Kun tämä tapahtuu niin pienissä kuin suurissakin työpajoissa, olemme onnistuneet.
Oppimisympäristön tunnistamisesta osaamistodistukseen
Oppimisympäristön tunnistamisesta tehty raportti kertoo tutkintomaailman kielellä siitä, mitä työpajassa tehdään ja millaisia tavoitteita siellä voi itselleen asettaa. Sen avulla on helppo kertoa työvalmennuksen sisällöistä kenelle tahansa. Näillä sivuilla julkaistut oppimisympäristöjen tunnistamisraportit ovat valtava tietopankki siitä, millaisia kokonaisuuksia valmentautujat voivat halutessaan oppia.
Yksinkertainen ja selkeä raportointi toiminnan kuvauksineen on hyvä pohja osaamistodistuksen käyttöön ottamiselle. Olemme pitäneet tarkasti huolta siitä, että ulkopuolisen asiantuntijan kanssa tehty tunnistaminen ja siitä laadittu raportti vastaa osaamistodistuksen tulevaa sisältöä. Olemme kokeneet, että avaamalla toiminnan tutkinnonperusteiden avulla myös valmentajien innostus on syttynyt. Kuinka paljon mahdollisuuksia toiminta sisältääkään!! Sille pohjalle on helppoa rakentaa myös osaamisen dokumentointia – osaamistodistuksin.
Osaamistodistuksen käyttämisen edellytyksenä on, että oppimismahdollisuuksien tunnistaminen ja raportointi on riittävän helppoa ja suoraviivaista. Kun toiminnan kuvaus pohjautuu täysin omaan tekemiseen, on siitä helppoa rakentaa osaamistodistuksen havaintojen pohja. Helppokäyttöinen osaamistodistus nyt jo tuttuinen sisältöineen auttaa huomattavasti.
Verkoston tuki auttaa
Alusta saakka tärkeä osa PAIKKOtoimintaa on ollut vertaistuki ja verkostoituminen. Toisten mallista oppiminen on luontaista – ja tekemällä oppii ja tukea tarvitaan. Monikaan työvalmentaja ei ole armoitettu kirjoittaja, joten helppokäyttöpohja on ainoa dokumentoinnin mahdollisuus. Tukea on onneksi ollut tarjolla, ainakin jonkinmoista, näiden kuuden vuoden ajan.
Toinen toiseltaan oppiminen, mallien hakeminen ja oman toiminnan kehittäminen on ollut jatkuva prosessi – usein sen käynnistää oppimisympäristön oppimismahdollisuuksien kartoittaminen. Mitä kaikkea vielä voisikaan tehdä?
Oppimisympäristön tunnistamisen tulee olla innostavaa – oman toiminnan kirjoittaminen auki saa useimmiten huomaamaan oman toiminnan kehittämiskohteita. Ylpeys omasta toiminnasta on usein käsin kosketeltava. Jos valmentaja uskoo toiminnan mahdollisuuksiin, hän saa myös valmentautujan uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa. Niin se menee.
Oppimisympäristön tunnistamisen tulee olla käytännönläheistä ja sen avulla voidaan auttaa työpajaa tunnistamaan omat vahvuutensa – ja kehittämiskohteensa. Se luo uskoa omaan tekemiseen ja innostaa osaamistodistusten laatimiseen. Niiden avulla sama innostuminen toivottavasti siirtyy valmentautujiinkin oman osaamisen tunnistamisen kautta.
