Työpajatoiminnan ja koulutuksen järjestäjien välisestä yhteistyöstä on paljon kokemusta, suuri osa myönteistä. Ammatillisten tutkintojen osaamisperusteisuus, ammatillisen osaamisen hankkimistapojen monipuolistuminen ja henkilökohtaistaminen luovat hyvän pohjan uusille tavoille tehdä yhteistyötä. Yhteistyö toimii erityisesti niiden tutkinnon suorittajien eduksi, jotka eivät välttämättä tarvitse vahvaa ammatillista erityistä tukea, mutta kaipaavat tutkinnon suorittamisesta tavallista enemmän ohjausta ja henkilökohtaisia neuvoja. Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä yhteistyön perusteista on taas hyvä käydä avointa ja rakentavaa keskustelua.

Yhteiset tavoitteet, erilaiset lähtökohdat

Työvalmennuksen ja koulutuksen järjestäjien tavoitteena on osaamisen kehittäminen ja henkilöiden kiinnittyminen työelämään (ja opintoihin). Nämä maailmat toimivat kuitenkin erilaisista lähtökohdista. Työvalmennuksen vahvuutena on aika ollut vahva toiminnallisuus ja henkilökohtainen valmennus. Jokaiselle on etsitty juuri hänelle soveltuva toimintatapa, kun koulutuksessa on rakennettu yleisesti soveltuvia pedagogisia ratkaisuja.

Jotta 100% ikäluokasta voisi suorittaa toisen asteen tutkinnon, tarvitaan räätälöintiä. Työpajassa on mahdollista reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja toimia joustavasti ohjattavan tarpeen mukaan. Yhteisöllisyyteen ja sosiaaliseen vahvistamiseen perustuvat toimintatapa helpottaa sopeutumista uuteen toimintaympäristöön.

Mikäli oppivelvollisuusiän laajentaminen toteutetaan, tarvitaan varmasti erilaisia toimintamalleja, jotta asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Työvalmennuksen toimintamallit ja kyky kerryttää ammatillista osaamista kannattaa varmasti hyödyntää koulutusmuotoja suunniteltaessa.

Tunnistetut oppimismahdollisuudet

Hyvin monissa työpajoissa on jo tunnistettu ja dokumentoitu mahdollisuuksia kehittää ammatillista perusosaamista. Raportoidut oppimismahdollisuudet on yleensä varmistanut työpajan ulkopuolelta tuleva tutkintomaailmaa tunteva asiantuntija. Raportoinnin lähtökohtana on kirjata kaikki ne mahdollisuudet, joita kukin oppimisympäristö voi tarjota. Kaikki mahdollisuudet eivät tietenkään toteudu kaikkien kohdalla.

Oppimisympäristöraportin avulla on mahdollista kertoa toiminnan sisällöistä, asettaa selkeitä tavoitteita ja herättää valmentautujien kiinnostus erilaisiin asioihin. Monien kohdalla epäröinti muuttuu innostukseksi siinä vaiheessa, kun oman osaamisen laajuus alkaa selvitä. Tutkintomaailma tuleekin äkkiä hyvin lähelle – ja oma opiskelemaan lähtö muuttuu uhkasta mahdollisuudeksi. ”Koulusta” työpajalle tulevalla taas mahdollisuus koulutussisältöjen omaksumiseen työssä ja ohjatusti tuo uuden näkökulman oppimiseen.

Yhteistyön tasa-arvo

Oppivelvollisuuden laajentamisesta käytävässä keskustelussa korostuvat päälinjat – ja monien ”lillukanvarsien” osalta kirjaukset ovat hyvin epämääräisiä tai puuttuvat kokonaan. Työpajat on valmistelussa todettu hyväksi oppimisympäristöksi, mutta tarkemmat pohdinnat niiden asemasta osana oppivelvollisuuden suorittamista puuttuvat.

Valmisteluasiakirjojen perusteella koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijan ohjaamisesta työpajalle. Keskusteluissa työpajatoimijoiden kanssa mietityttää yhteistyössä ainakin seuraavat kaksi asiaa.

1) mikä on työpajan asema neuvoteltaessa mahdollisuudesta ottaa opiskelija työpajalle – onko asiakaspaikkoja käytettävissä ja riittääkö ohjausresurssi

2) kuka vastaa työpajasijoituksen kustannuksista ja miten oppivelvollisuuden periaate ”kaikki kulut korvataan täysimääräisinä” toteutuu silloin, kun opiskelija sijoittuu työpajaan? Korvaako valtio kustannukset työpajalle, oppilaitokselle vai molemmille?

Onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi koulutuksen toteuttajien välisen yhteistyön tulee olla sujuvaa ja selkeää. Erilaisten toteuttajien erityisosaaminen ja toiminnan ominaislaatu auttavat opiskelijoita vain, jos työ on yhteistä ja sitä tehdään tasa-arvoisesti rinta rinnan yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi. Pääasiallinen vastuu koulutuksen toteuttamisesta on luonnollisesti aina koulutuksen järjestäjillä, mutta yhteistyökumppanien aseman turvaaminen ja niiden keskinäinen tasa-arvoisuus on tärkeää tavoitteiden saavuttamisen kannalta.