Osallisuuden ja osaamisen kehittäminen on Suomen nykyisen hallitusohjelman teema. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen asema nousevat ensisijaisiksi – mutta ei se tosiasia, että meillä jää joka ikäluokkaan 16% niitä, jotka eivät suorita lainkaan toisen asteen tutkintoa. Kokonaisuudessaan osaamistason nostaminen on helpointa parantamalla näiden, koulutuksellisesti heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Keinot siihen ovat olemassa – ne pitäisi saada käyttöön mahdollisimman laajasti, jotta tähän huutoon voitaisiin vastata.

Vain harvat pystyvät vakuuttamaan työnantajan osaamisestaan ilman tutkintotodistusta. Karkeasti ottaen voidaan todeta, että ilman ammatillista tutkintoa jäävä jää myös työmarkkinoilla marginaaliin, vaille pysyvää työpaikkaa. Kaikki selvitykset puhuvat karusti siitä, miten vaikeaa meillä on työllistyä ilman todistuksia ja tutkintoa. Koulutus luo perustan työmarkkinoilla pärjäämiseen – jos perusta puuttuu tie on kuoppainen. Edes pitkäaikainen vakituinen työpaikka ei takaa työllistymistä jatkossa.

Kuntoutus ja työllisyyspalvelut voivat auttaa

Pitkittyvää työttömyyttä ratkotaan uuden hallituksen toimesta yksilöllisten työllisyyspalveluiden ja kuntoutuksen avulla. Työttömyyden pitkittyminen vaikuttaa itsetuntoon ja terveyteen – tarvitaan usein pitkiäkin kuntouttavia jaksoja, että edellytyksiä työllistymiseen löytyy. Monien kohdalla tärkein asia on itseluottamuksen palauttaminen, oman osaamisen tunnistaminen ja sitä kautta omien mahdollisuuksien näkeminen realistisessa valossa.

Väite, etteivät työttömät halua työllistyä on absurdi. Jokainen haluaa tehdä omasta elämästään merkityksellisen ja mahdollisimman hyvän. Monien kohdalla tilanne vaan on niin huono, että itseään suojellakseen on ollut parasta vajota tilaan, jossa ei enää toivo eikä halua mitään. Moni on oppinut avuttomaksi jo peruskoulussa – paras lakata yrittämästä, koska ei kuitenkaan osaa eikä apua tilanteeseen saa mistään. Kun on mahdollisimman huomaamaton ei jää niin helposti hampaisiin. Tie palvelujen kautta opitusta avuttomuudesta aktiiviseen toimijuuteen on pitkä, muttei mahdoton.

Tunnistamattomat oppimisvaikeudet

Erittäin usein ammatillisen koulutuksen puuttumisen perussyy ovat heikot perustaidot, joiden syynä on usein peruskoulussa tunnistamatta jäänyt oppimisen ongelma. Siihen liittyvä patisteleminen ja negatiivinen palaute ehtivät rakentaa syvän inhon koulumaailmaa kohtaan kauan ennen toiselle asteelle siirtymistä. Moni ei työvalmennukseen tullessaan ole saanut koskaan positiivista palautetta akateemisista ansioistaan tai osaamisestaan. Moni kokee, että on kykenemätön oppimaan – vaikka osaaminen työssä olisikin ammattimaista.

Hallituksen suunnitelmat vahvistaa tukea peruskoulussa ovat tästä näkökulmasta tärkeitä. Ongelmaksi jää edelleen, miten vahvistetaan aikuisten asemaa.

Osaamistodistus

Koko 2010-luvun ajan on työvalmennuksen piirissä kehitetty menetelmiä tämän kouluttamattomuuden noidankehän murtamiseen. Lupaavin ja toimivin niistä näyttäisi olevan osaamistodistus, jonka avulla on mahdollista antaa positiivista palautetta ammatillisesta perusosaamisesta valmennuksen aikana. Tunnistetuista oppimisympäristöistä annettu todistus ammatillisesta osaamisesta kertoo uskottavasti myös itseään osaamattomana pitävälle hänen kyvyistään oppia uusia asioita.

PAIKKOjärjestelmä, jossa työvalmennuksen toimintaympäristöjen mahdollisuuksia ammatillisen osaamisen kerryttämisessä on raportoitu ja niiden pohjalta laadittu todistuksia työssä osoitetusta osaamisesta, on osoittanut toimivuutensa. Ammatillinen koulutus ei ole enää etäinen peikko, vaan sen tavoitteiden mukainen osaamisen kuvaus tuo tutkinnon lähelle ja tekee siitä ymmärrettävän. Saatu positiivinen palaute herättää halun kokeilla, mihin kaikkeen tämä voi johtaa. Uskallus kasvaa ja sitä kautta koulutus ja työllistyminenkin mahdollistuu.

Valmiit työkalut käyttöön

Valmennuksessa käytettäviä osaamisen tunnistamisen työkaluja ja toimintamalleja on kehitetty julkisin varoin ja projektitukien avulla. Tuntuu hullulta, että hallitusohjelmassa tarkoitettuun osaamisen tunnistamisen toimintakokonaisuuteen rakennettaisiin (taas) julkisin varoin uusi toimintamalli. Järkevintä olisi valita jo kehitetyistä järjestelmistä ne, jotka ovat osoittaneet käytännön toimivuutensa, ovat ajantasaisia ja joita pystytään kehittämään valtakunnallisesti vastaamaan tämän hetken tarpeita.

Osaamiseen liittyviä, valmennukseen ja kuntoutukseen sisältyviä toiminnallisia kokonaisuuksia kuten VALO-valmennus (tutkinnon osien suorittaminen osana kuntoutusta tai työllistämistoimenpidettä) ja PAIKKO (osaamistodistus) voitaisiin käyttää tehokkaan ja tavoitteellisen valmennuksen osana valtakunnallisesti. Tuntuu järjettömältä, että satsattuaan merkittävästi resursseja näiden olemassa olevien järjestelmien kehittämiseen, valtio aloittaisi taas uuden menetelmän kehittämisen ongelman ratkaisemiseksi. Vuosia testatun ja hyväksi havaitun toiminnan laajentaminen valtakunnalliseksi malliksi on aina halvempaa kuin taas uuden järjestelmän kehittäminen ja testauksen aloittaminen.

Tästä voisi alkaa osaamisen tunnistamisen uusi aika.