Osaamisen aika?
Sitra on käynnistänyt ohjelman osaamisen aika. Twitter on pullollaan peruskouluun, ammatilliseen koulutukseen, oppimiseen ja ohjaukseen liittyvää keskustelua, jossa mietitään Suomen koulutustason nostamisen mahdollisuuksia. Minusta helpoin, edullisin ja mielekkäin tapa nostaa suomalaisten koulutustasoa, on parantaa pelkän peruskoulun varassa olevan aikuisväestön mahdollisuuksia kouluttautua. Vaikka meillä olisi millainen koulutustakuu ja pakkohaku ja paikka kaikille, osa peruskoulun jälkeisistä valinnoista kariutuu joka tapauksessa tavalla tai toisella. Koska ammatillisen koulutuksen paikoista suurin osa varataan yhteishaun kautta tuleville peruskoulunsa päättäneille, on koulutuksen keskeyttäneiden tai sen aloittamisenkin jättäneiden ollut vaikeaa hakeutua koulutukseen. Monen esteenä on yleinen koulutusvastaisuus, joka on syntynyt jo peruskoulun kielteisistä kokemuksista.
Osaamisen aika alkaa mielestäni siitä, että akateemisen sivistyksen lisäksi aletaan uudelleen arvostaa myös käsillä tekemistä ja taitoja. Se on ainoa tie, jonka kautta vaikkapa oppimisen ongelmista kärsivän on mahdollista päästä etenemään koulutuspolullaan. Itse opettajana toimiessani havaitsin, että monen opiskelijan ongelmaksi ammatillisessa koulutuksessa nousi lukemisen ja kirjoittamisen pakko. Suurella osalla näistä opiskelijoista oli selvästi oppimiseen tai hahmottamiseen liittyviä vaikeuksia, joita ei peruskoulun aikana oltu havaittu. Itseasiassa niin minullakin: vasta yliopisto-opintojeni aikana osallistuin luki-seulaan ja kirjoittamieni tenttivastausten kryptisten ilmausten syy löytyi.
Yksi helpottava asia olisi jo se, että itse ymmärtäisi oppimisvaikeuksiensa syyn. Monet, kuten minäkin, löytävät kyllä selviytymiskeinonsa, mutta ensin täytyy ymmärtää se, mitä ollaan ratkaisemassa. Ammatillisten opintojen vaikeusaste on juuri sen verran korkeampi kuin peruskoulun, että moni jättää kouluttautumisen sikseen.
Tekemällä oppii
Suomalaisen koulutusjärjestelmän yhtenä ongelmana on pitkään ollut lukemalla oppimiseen luottaminen. Onneksi suuntaus on ammatillisessa koulutuksessa vähitellen muuttunut tekemällä oppimisen suuntaan. Samaa voi sanoa myös peruskoulusta. Tämä antaa aikaisemmin koulussa epäonnistuneille mahdollisuuksia onnistumiseen ja oman osaamisensa näyttämiseen muulla tavoin kuin kirjoittamalla. Meillä on kuitenkin vielä runsaasti väkeä, jolle ajatus kouluttautumisesta on vastenmielinen ja vieras. Käsitys omasta mahdollisuudesta suorittaa ammatillinen tutkinto on kielteinen. Yksiselitteisesti mahdoton ajatus!
Usein nämä henkilöt ajautuvat pitkäaikaistyöttöminen ennemmin tai myöhemmin työvalmennukseen. Siellä on mahdollisuus näyttää omia vahvuuksia työtä tekemällä. Suurin osa koulua vieroksuvista on tekijöitä ja taitajia. Monella on sellaisia taitoja, joita meikäläinen ”akateemisesti sivistynyt” voin vain kadehtia. Yksi osaa korjata autoni, toinen avata viemärini ja kolmas kengittää hevoseni. Taitoja, joita ammatillisen tutkinnon suorittamisessa tarvitaan, mutta jotka jäävät ilman dokumentaatiota näkymättömiin, vain lähipiirin hyödyksi. Työvalmennuksessa on mahdollista myös oppia uusia taitoja, tekemällä tottakai.
Pitää myös muistaa, että harhapolut kuuluvat usein nuoruusikään. Ei ole ongelmallista, jos tutkinnon suorittaminen viivästyy. Ongelmallista on se, jos sitä ei suoriteta koskaan. Itse uskon, että nuoruuden kokeiluille ja elämään oppimiselle pitää myös jäädä aikaa. Jos kiiruhdetaan laput silmillä tutkinnosta työelämään, voi ongelmia tulla tutkinnosta huolimatta.
Osaamistodistus tekee näkymättömän näkyväksi
Työvalmennuksessa taidot voidaan havaita ja dokumentoida tutkintojen perusteiden avulla koulutusmaailman hyväksymään muotoon. On sykähdyttävää nähdä monen koulussa epäonnistuneen lukevan saamaansa osaamistodistusta ja oivaltavan, etteivät hänen osaamansa taidot ole ”no se nyt vaan on semmosta harrastusta” -tasoa, vaan niitä taitoja, joita työelämässäkin tarvitaan. Että se oma tekeminen riittää ammattimaiseen toimintaan. Ja tutkinnon suorittamiseen. Monelle osaamistodistus on ensimmäinen todistus, jossa hänen taitonsa saavat arvostusta. Ei motkottaisi äitikään mopon kaasarin purkamisesta olohuoneen matolle, jos tietäisi, miten arvokas tuo korjaamisen taito on – eikä sitä todellakaan löydy kaikilta.
On tärkeää saada positiivista palautetta. On hienoa kuulla toisen sanovan, että sinä osaat. Monet niistä, jotka eivät ole suorittaneet ammatillista tutkintoa, ovat kyllästyneet moitteisiin ja ainaiseen patisteluun. Kun mitään, mitä hän tekee, ei kelpaa. Osaamistodistuksen avulla on mahdollista sanoa: sinä kelpaat ja sinä osaat. Ja sinä voit suorittaa näytöllä ammatillisen tutkinnon tai vähintään sen osan. PAIKKO osaamistodistus laaditaan tavalla, jossa huomio kiinnittyy osaamiseen, ei siihen mitä ei osata. Ikävä kyllä, koulujärjestelmämme on pitkälti toiminut sen varassa, missä asioissa vielä pitää ja voisi kehittyä. Monen osalta se on johtanut koulutukselliseen osattomuuteen – ja haluttomuuteen.