Paikkopalloa etsimässä

Kirjoittaja: Kari Karjalainen, opiskelija, harjoittelija, psykologian lisensiaatti

Tänä syksynä on tuntunut mukavalta tulla puhutelluksi opiskelijana ja harjoittelijana – näin kuusissakymmenissä olevana akateemikkona. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Projektiosaaja-koulutuksen yhteydessä reilun kuukauden teoriaosuuden jälkeen edessä oli työssäoppimisjakson toteutuspaikan etsintä.

Olen jo vuosia ollut kiinnostunut kolmannen sektorin toimijoista otettuani aiemmissa töissäni vastaan lukuisia hyvinvointiin liittyviä hankkeita asiaansa vihkiytyneiltä toimijoilta. Olen hakenut useampaan otteeseen järjestöihin töihinkin. Vaan eipä ole ilman aiempaa järjestökokemusta onnistunut. Olen myös hakenut projektikoulutuksiin, mutta ilman valmista ideaa projektiksi, tai ties mistä syystä, sekin reitti on aina tyssännyt. Vaan tämä syksypä teki poikkeuksen tähän tarinaan.

Heittelin verkkoja vesille useampaankin suuntaan, ja ensimmäisenä syöttiin tartuttiin Matarassa, Keski-Suomen Yhteisöjen Tuessa. Siellä PAIKKO kaipasi lisäkäsiä juhlavuoden lähestyessä. PAIKKOtoimintaa oli pyöritetty kohta 10 vuotta ja ensi vuonna halutttiin järjestää jotain tavallista näkyvämpää. Vaan mikäs se PAIKKO oikeastaan on ja mitä aukkoja sillä paikataan.

Sisäänajo PAIKKOON

Nettisivuille saamastani linkistä saatoin tutustua asiaan jo ennen paikan päällä näyttäytymistäni ja asia alkoi jo valjeta. Näyttäytyessäni ensimmäisen kerran PAIKON toimijoille niskaani kaadettiin kerralla niin paljon asiaa, etten tainnut saada siitä mukaani paljoakaan, pari kirjasta kuitenkin. Viimeistään niistä selvisi, että PAIKKO liittyy opinnollistamiseen: työpajalla tai muussa työvaltaisessa ympäristössä hankitun osaamisen tunnistamiseen, vertaamiseen ammatillisen tutkinnon perusteisiin sekä sen dokumentointiin osaamistodistukseksi. Vaan miten onkaan mahdollista, etten ole törmännyt siihen koskaan aiemmin – olenhan sentään ollut ohjauksen kanssa tavalla tai toisella tekemisissä jo monta vuosikymmentä. Eivätkä edellisen työni uraohjausta tekevät kollegatkaan tunnistaneet PAIKKOA. Omassa tietämyksessämmekin oli siis aukko paikattavaksi.

Mukana PAIKOSSA, mukana monessa

Työssäoppimisen alkajaisiksi sain oman työpisteen pienine tietokoneineen samasta huoneesta vakinaisen työntekijän kanssa. Avoimesta ovesta kommunikointi sujui myös naapurihuoneeseen, ja siinä oppikin puoliväkisin kaikenlaista seuratessani mm. verkossa pidettäviä käyttäjäkoulutuksia. PAIKKO oli kehitetty alun perin ESR-rahoituksen turvin, jolla sitä oli myös jatkokehitetty. Siitä eteenpäin rahoitus piti ja pitää edelleen hakea vuodeksi kerrallaan, mikä aiheuttaa epävarmuutta hyvässä leviämisvaiheessa olevan toiminnan jatkuvuudelle. Vaikka PAIKKO onkin otettu käyttöön ympäri maata yksittäisissä työpajoissa, joissakin maakunnissa kattavamminkin, riittää niin Suomen kartalla kuin asiasta päättävien keskuudessakin tietoaukkoja. Yhteisenä haasteenamme onkin nyt saattaa PAIKKO entistä laajempaan tietoisuuteen opinnollistamisen ollessa muutenkin voimakkaassa myötätuulessa.

PAIKKOon itseensä tutustuttuani perehdyinkin jatkuvan oppimisen ajankohtaisasioihin aina Hallitusohjelmasta lähtien ja osallistuin erinäisiin asiaan liittyviin verkkotilaisuuksiin tuoden PAIKKOA esiin niissäkin. Vaikuttamisviestintää ajatellen yllättävän työlästä oli selvittää eri tahojen voimassa olevia yhteystietoja, kun netistä löytyi jo vanhentuneitakin tietoja – mikä/kuka on se oikea.

Pitkin syksyä päivitimme ja valmistelimme PAIKON markkinointimateriaalia eri muodoissaan, esitteenä, roll-uppina, videona … Muutenkin PAIKKOjärjestelmää pidetään hyvin ajan tasalla mm. uusien tutkintovaatimusten ilmestyessä. Käyttäjäkoulutuksia ja ohjeistuksia kehitetään tarpeen ja palautteiden mukaan. On laadittu esimerkiksi ohje PAIKKO-oppimisympäristöraporttien muuntamisesta Opintopolun AMOSAA-alustalle.

Irti PAIKOSTA – Irti!

PAIKKOhan toimii Matarassa, erittäin yhteisöllisessä kansalaistoiminnan keskuksessa osana KYTtiä, Keski-Suomen yhteisöjen tukea, hyvin yhteisöllinen sekin. Kesken harjoitteluni sainkin tietää mahdollisuudesta palata jatkamaan aiemmassa työpaikassani. Sen verran sitoutunut ja innostunut olen PAIKOSTA, etten halua jättää työssäoppimisjaksoani kesken, vaan aloitan työssä vasta ensi vuoden alussa.