Kuntouttavaan työtoimintaan
Uusi asiakas, keski-ikäinen nainen, saapuu ensimmäistä päivää kuntouttavaan työtoimintaan. Pitkän työttömyyden ja heikon taloustilanteen vaikutuksia on nähtävissä, mutta suhtautuminen on asiallisen odottava. ”Pystyn kyllä tekemään heti useamman päivän viikossa” asiakas sanoo, kun hänelle tarjotaan varovaista alkua. Kun kartoitetaan lähtötietoja, hän kertoo käyneensä vain kansalaiskoulun ja menneensä sen jälkeen töihin. Kun kysytään työkokemusta, niin hän kertoo olleensa vain yhdessä paikassa töissä eikä kerro asiasta mitään sen enempää, ei työsuhteen kestoa tai työtehtävää, kun ”ei se nyt ollut mitään”. Vaihtoehtoja työskentelypaikaksi on useita, on kädentaitopajaa ja siivoustyötä ja EkoCenter. Kierrätysmyymälä tuntuu näistä kiinnostavimmalta, joten sovitaan hommien aloittamisesta siellä seuraavana päivänä.
Seuraavana aamuna rouva on pirteän ja innostuneen näköisenä töissä täsmälleen sovittuun aikaan. Perehdyttämisen yhteydessä hän tekee paljon asiallisia kysymyksiä ja selvästi tuntee alan toimintaa. Ensitöikseen hän alkaa järjestellä naisten vaatteita uudella tavalla ja toteaa, että myymälä on huonosti järjestetty myyntiä silmällä pitäen. Jokaiselle hänen ehdotukselleen löytyy perustelu – ja kun asioita hetki porukalla on mietitty, todetaan hänen olevan vallan oikeassa. Miten ihmeessä kaupasta on ollenkaan ostettu mitään, kun näitä asioita ei ole ajateltu ollenkaan. Käy niin, että vastatullut kuntoutuja vastaa myymälän ilmeen muutosprosessista – ja muut toteuttavat hänen toiveensa mukisematta. Asiakkailta saadaan paljon myönteistä palautetta muutoksista. Kauppakin tuntuu käyvän vilkkaammin.
Osaamisen tunnistaminen
Kun vielä muutama viikko on tehty töitä yhdessä alkaa tuo mystinen ”vain yksi työsuhde” selvitä. Heti koulun loputtua hän astui nuorena tyttönä silloisen E-liikkeen paikallismyymälän palvelukseen. Tässä samassa päivittäistavarakaupassa työsuhde kesti siihen saakka, kunnes SIWA lopetettiin Keskon ostettua koko ketjun ja lopettua paikallisen myymälän, jottei se kilpailisi viereisen K-marketin kanssa. Hyvin suuren osan ajasta hän oli toiminut myymälän vastaavana hoitajana. Työsuhteen katkettua ilman koulutusta ei ollut asiaa kaupan alan töihin ja työttömyys pitkittyi, pitkästä ja monipuolisesta, monien muutosten sisältämästä työkokemuksesta huolimatta. Omaa osaamistaan ja sen kehittämistä hän kommentoi näin: ”enhän minä osaa mitään” ”no se nyt ei ole mistään kotoisin” ”koulu ei kiinnosta minua yhtään” ”ammattikouluun niiden lasten kanssa, älä hupsi” ”eihän minusta ole opiskelemaan”…
Päätettiin kuitenkin yhdessä käydä läpi liiketalouden perustutkinnon asiakaspalveluasiat ja kaupan alan osaamisvaatimukset. Yhdessä verrattiin, miten ne suhteutuvat toteutettuun myymälän kasvojen kohotukseen ja myynnistä käytyihin keskusteluihin. Oppimisympäristön tunnistamisraportissa ensimmäinen liiketalouden perustutkinnon osa ”Asiakaspalvelu” toteutuisi tuolla osaamisella helposti. Koulutuksen järjestäjän kanssa neuvoteltiin mahdollisuus näyttötilaisuuteen kierrätysmyymälässä. Näyttösuunnitelman laadinta ja varsinainen näyttötilaisuus ja siihen liittyvä kolmikantainen palautekeskustelu vei kolme päivää. Ja ensimmäinen tutkinnon osa oli valmis. Tästä innostuneena valmentautuja suoritti liiketalouden perustutkinnon oppisopimuksella nopeaan tahtiin – ja työllistyi tämän jälkeen määräaikaiseen työsuhteeseen paikalliseen markettiin.