Etsivä nuorisotyö

Etsivän nuorisotyön tehtävänä on etsiä ja löytää ne nuoret, joiden kohdalla syrjäytymisriski on selkeästi olemassa ja auttaa heitä löytämään putoamista ehkäisevä suojaverkko. Usein apuna ovat työpajat, kuntouttava työtoiminta ja joskus osaamisen tunnistaminen. Taitava etsivä löytää paitsi avun tarvitsijat, myös heille parhaiten soveltuvat apukeinot. Avun tarvitsijat eivät aina ole palvelujen ulkopuolella eivätkä tavoittamattomissa. Heitä voi löytyä joustavasta perusopetuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta oman kunnan kiinteistöhuollosta. Etsivän nuorisotyön joustavuus ja toimintamalli mahdollistaa räätälöityjen ratkaisujen löytämisen ja tarjoamisen tilanteessa, jossa uhka syrjäytyä on olemassa, mutta ei vielä olla kokonaan pudottu kelkasta.

Pienen kunnan etsivän tietoon tuli nuori mies, olkoon nimeltään vaikka Pasi. Pasin oppivelvollisuusikä (17) läheni uhkaavasti ja näytti siltä, ettei peruskoulun joustavallakaan mallilla olisi mahdollisuutta päättötodistuksen saantiin. Etsivä nuorisotyöntekijä ja opettaja miettivät päänsä puhki eri toimintamahdollisuuksia – ja etsivä keksi PAIKKOosaamistodistuksen. Ainoa, mikä Pasia tuntui motivoivan oli työ paikallisella karjatilalla. Siellä hän sai tehdä reiluja töitä, hän osasi hommansa ja häneen luotettiin. Olisiko mahdollista, että osaamistodistuksen avulla löytyisi väylä peruskoulun suorittamiseen…. ja jopa jatkossa oppisopimukseen. PAIKKOtiimiä kiinnosti luonnollisesti myös räätälöinti ja joustavan perusopetuksen ja ammatillisen osaamistodistuksen yhdistäminen tavalla, joka auttaisi Pasia pääsemään elämässään eteenpäin. Palaverissa, jossa oli paikalla etsivä, opettaja, Pasi, joustavan perusopetuksen ryhmän ohjaaja, maatilayrittäjä ja PAIKKOtiimi, sovittiin jäljellä olevan kevään askelmerkeistä.

Monialainen yhteistyö

Palaverissa, jossa kenenkään silmät eivät pysyneet kuivina sovittiin, että kevään aikana Pasi suorittaisi minimimäärän peruskouluopintoja, jonka opettaja katsoi riittävän päättötodistuksen saantiin. Tämä riittäisi sillä ehdolla, että poika saisi maatalousalan perustutkinnosta osaamistodistuksen, jonka laajuus vastaisi vähintään yhtä tutkinnon osaa. Näin menetellen Pasilla olisi vähintään peruskoulun oppimäärä suoritettuna ennen oppivelvollisuusiän päättymistä. Kevättalvella tehtiin oppimisympäristön tunnistamiskäynti maatilalla, jossa Pasi oli töissä. Hän esitteli meille itse tuotantotilat, maatilan koneet ja kertoi siitä, mitä töitä hän maatilalla on päässyt tekemään. Käynnin lopuksi käytiin yrittäjän kanssa läpi tutkinnon ammattitaitovaatimuksia, jotka toteutuivat kattavasti tilan toiminnassa. Sovittiin, että asiaan palataan toukokuussa ennen koulun arviointikokousta, jotta osaamistodistus olisi käytettävissä päättötodistusta laadittaessa.

Kauniina kevätpäivänä ajelimme PAIKKOtiiminä taas maatilalle. Tilan keittiössä oli kahvi katettuna ja paikalla olivat opettaja, Pasi ja Pasin äiti, maatilayrittäjä ja PAIKKOtiimi. Siinä yhdessä kahvia juoden kävimme läpi Pasin osaamisen ja työt maatilalla. Osaamista kertyi eläintenhoidosta, maatilan perustöistä, viljelystä, koneiden käyttämisesta ja muista tutkinnon osista niin paljon, että vain paperihommat jäivät väliin. Todistus kirjoitettiin ja tulostettiin ja luovutettiin juhlallisesti Pasille. Kenenkään silmät eivät tuossa tilanteessa pysyneet kuivina, nyt Pasilla olisi jatkon avaimet omissa käsissään, päättötodistus jaettaisiin koululla viikon päästä – ja opettaja kertoi terveisiä neuvottelusta, jonka tavoitteena oli oppisopimuksen solmiminen maatilalle. Juuri silloin tiesimme ja koimme hyvin voimakkaasti tekevämme työtä, joka kannattaa ja vaikuttaa. Syksyllä Pasilla oli opiskelupaikka ja työpaikka ja elämä edessään alalla, josta hän itse piti kovasti. Tätä varten PAIKKO on olemassa!

Syrjäytymisen uhka

Saman kylän poika Anssi oli suorittanut ammatillisen perustutkinnon, mutta alalta, joka loppujen lopuksi ei kiinnostanut. Opinnot oli suoritettu rimaa hipoen ja kouluaika kaikkineen oli jättänyt Anssille tunteen epäonnistumisesta. Lisäksi lievät puhevaikeudet vaikeuttivat työn saantia – oli helpompi pyöriä kylillä kavereiden kanssa ja ottaa muutama olut. Silloin ei puhettakaan tarvinnut jännittää. Anssi ei itsekään oikein hahmottanut, mikä kaikki oli menossa pieleen. Hän ajautui vähitellen tilanteeseen, jossa hänelle tarjottiin mahdollisuutta kuntouttavaan työtoimintaan. Avoimille työmarkkinoille katsottiin olevan pitkä matka.

Paikka kuntouttavaan löytyi kunnan kiinteistön huollosta. Siellä voisi tehdä yksinään lumitöitä parina päivänä viikossa, jäisi se kylillä pyöriminen vähän vähemmälle.

Osaamisen tunnistaminen

Ikänsä vuoksi Anssi oli kuntouttavan työtoiminnan alkaessa etsivän nuorisotyöntekijän kanssa tekemisissä. Siinä keskustelussa alkoi vähitellen hahmottua koko kuntouttavan työtoiminnan merkitys. Että voisikin suuntautua uudelle alalle ja siitä voitaisiin kirjoittaa osaamistodistus. Ja sitä kautta voisi löytyä jokin uusi suunta. Kuntouttavan työtoiminnan päivien ja tuntien määrä nousi huomaamatta maksimiin. Kunnan kiinteistön huollon esimies, toiminnan nainen, kannusti Anssia kokeilemaan kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita monipuolinen ammattiala tarjosi. Kuin huomaamatta osaamista kertyi kiinteistönhuollon perustutkinnosta monesta tutkinnon osasta. Osaamistodistus ojennettiin kukkien kera työtoiminnan viimeisenä päivänä – ja sen avulla työn hakeminen tuntui helpommalta. Lisäksi tukena oli etsivä nuorisotyö ja aiemman esimiehen suositus sekä osaamistodistus, jonka avulla omasta osaamisesta kertominen olisi helpompaa.

Anssi pääsi määräaikaiseen työhön paikalliseen yritykseen. Määräaikaisen työsuhteen aikana molemminpuolinen luottamus kehittyi niin, että jakson lopussa sopimus vakinaistettiin.