Poikkeusolot haastavat etsimään uusia toimintamalleja ja menetelmiä. Kun ”vanhat” konstit eivät toimi, niin vaikka ne kuinka olisivat parempia kuin pussillinen uusia, niin on toimintaa pakko muuntaa olosuhteisiin sopivaksi. Tiimipalaverit Teamsissa ja koulutukset Zoomissa ovat arkipäivää. Uusia sovelluksia otetaan käyttöön ja niiden toimintatapoja venytetään omaan toimintaan sopiviksi. Mutta kuinka käy oppimismahdollisuuksien analyysi etänä?
Keskeistä oppimisympäristön tunnistamisessa
Kun pohdimme oppimisympäristön tunnistamista etäyhteyksien avulla, oli pakko taas miettiä sitä, mitkä asiat tunnistamistyössä ovat keskeisiä. Mitkä elementit tarvitaan, jotta osaamisen tunnistaminen tunnistetussa ympäristössä mahdollistuu. On itseasiassa hyvin terveellistä välillä pohtia oman toiminnan rajoja ja sitä, mitkä asiat ovat ratkaisevassa asemassa, kun raportoimme eri työpaikkojen oppimismahdollisuuksista. Samalla, kun miettii omien toimintatapojen venyttämistä uusiin malleihin, on mietittävä toiminnan perustaa.
Oppimisympäristö rakentuu muutaman tekijän varaan. Niistä ensimmäinen on tietenkin fyysinen toimintaympäristö, joka tarjoaa konkreettiset välineet osaamisen kehittämiseen. Toinen ratkaiseva tekijä on ohjaajien osaaminen ja kolmas motivaatio ja siihen liittyvä tavoitteellinen pedagogiikka. Jos oppimisen mahdollisuuksia analysoidaan etäyhteyksin, on näiden perusasioiden toteutumista pystyttävä luotettavasti arvioimaan.
Fyysinen ympäristö ja sen tuomat mahdollisuudet
Arvioitaessa oppimisympäristön mahdollisuuksia paikan päällä, huomio kiinnittyy perusasioiden toteutumiseen. Millainen järjestys työpaikassa vallitsee, miten työn tekeminen organisoituu ja kuinka ergonomia, työsuojelu ja toiminnan laadullisuus näkyvät. Paras vaihtoehto on päästä työpaikalle työpäivän aikana, jolloin on käytännössä mahdollisuus tehdä havaintoja tutkintojen perusteiden edellyttämästä tasosta. Toiseksi parasta on käydä paikanpäällä ja kuulla valmentajan esittely käytännön toimintatavoista.
Kun työpajalle ei fyysisesti pääse, asia voidaan toteuttaa kuva- ja ääniyhteyden kautta. Saura-säätiön kiinteistö- ja kädentaitopajojen oppimisympäristöön tutustuimme valmentajan esitteleminä kuvayhteyden avulla. Koneet, laitteet, työjärjestelyt, työturvallisuuden toteutuminen ja muut osaamisen kehittymisen kannalta olennaiset asiat pystyi hyvin aistimaan netitse – sanoin ja kuvin.
Ohjaajien osaaminen
Itseasiassa etätyöskentelyssä ohjaajien oma ammatillinen osaaminen tuli erittäin hyvin esille. Koska käytännön ohjaustoimintaa ei näinä ankeina aikoina toteuteta, joutuivat valmentajat kuvaamaan sanallisesti, kuinka valmennus- ja työprosessit toteutetaan. Esittelyn kuluessa osaamisen taso ja käytännön toiminnan toteuttamisen rajoituksetkin tulivat selviksi.
Ohjaajien osaaminen kuului erityisesti ammatillisena kielenkäyttönä tuossa heillekin oudossa tilanteessa. Oli hienoa havaita, kuinka asioiden etääntyminen henkilökohtaisesta vuorovaikutuksesta vaikutti terminologiaan ja esittelyn toteutumiseen. Erilaiset variaatiot toiminnassa ja ohjauksessa tulivat nekin hyvin esille näissä esittelyissä.
Pedagogiikka ja ohjauksen menetelmät
Ohjaukset toteutumisesta, ohjaajien ja työntekijöiden motivoitumisesta sekä oppimisen tavoista sai myös esittelyssä hyvän käsityksen. Työyksikköjen toiminnan moniulotteisuus näkyi melkein paremmin kuin käytännön työtä seuratessa. Esittelyn perusteella oli yllättävän helppoa löytää vastaavuudet työskentelyn, ohjauksen ja tutkintojen perusteiden välille.
Kuvaesittelyn ja toiminnan kuvauksen jälkeen käydyssä keskustelussa, jonka aikana työpaikan toimintaa verrataan tutkinnon perusteiden sisältöön, pysyttiin hyvin erottamaan mahdolliset ristiriidat alustavasti tehtyjen merkintöjen ja käytännön toiminnan välillä. Ohjaajan oma kuvaus toimintamalleista auttoi myös oppimisympäristön tunnistajaa ymmärtämään ohjauksen menetelmiä ja toteutusta riittävän hyvin luotettavan lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Netissä vai paikanpäällä?
Oppimisympäristön tunnistaminen netissä vaatii luotettavan ja osaavan pelikaverin, joka pystyy kattavasti esittelemään toiminnan peruspiirteet ja sisällöt. Tässäkin tuttuus tuo tulosta. Paikan päälle tarvitaan toiminnasta vastaava valmentaja ja kuvaaja, joka huolehtii siitä, että kuvaa tulee kattavasti toiminnan eri puolista. Tietysti tarvitaan toimivat yhteydet.
PAIKKOtiimin osalta työnjakona oli, että toinen kävi yksityiskohtaisesti läpi työversiota, siis tutkinnon osaamisvaatimuksia ja arviointikohteita niin, että merkinnät työversioon tuli tehtyä johdonmukaisesti ja yhteisen keskustelun mukaisesti. Toinen meistä keskittyi enemmän toiminnan yleiseen arviointiin ja siihen, kuinka asioiden toteutuminen valmennuksessa näkyi esittelyssä ja työversion täytössä. Näin saatiin muodostettua kokonaiskuva toiminnasta ja sen suhteessa tutkinnon vaatimuksiin.
Fyysisesti paikan päälle mentäessä oppimisympäristön tunnistaminen on mahdollista tehdä yksin. Nettiversiossa on selvästi hyötyä useammasta silmä- ja (käytännön kuvaustyössä) käsiparista, jotta riittävä kuva toiminnan perustasta saadaan luotua. Henkilöresursseja etätunnistaminen siis vaatii hieman enemmän. Lopputuloksen uskaltaisin väittää olevan luotettavuudeltaan samaa tasoa molemmissa tapauksissa.
Uskon, että etätunnistaminen tulee jäämään valikoimaamme erityistapauksia varten. Toimintamme luonteeseen kuuluvat rohkeat kokeilut, mutta toisaalta niihin liittyy vahva sosiaalinen aspekti ja keskinäisen luottamuksen rakentaminen. Siksi on tärkeää tavata myös fyysisesti, nähdä itse toimintaympäristöt ja tutustua ihmisiin ja heidän toimintatapoihinsa ja -ympäristöihin.