Jatkuvan oppimisen palvelukeskuksen tavoitteena on yhdistää työllisyyspalvelut ja jatkuva oppiminen entistä tiukemmin . Tämä on perusteltua kahdesta näkökulmasta. Toisaalta ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa jääminen lisää merkittävästi pysyvän syrjäytymisen riskiä. Toisaalta ilman ajantasaista osaamista on käytännössä mahdotonta työllistyä nykyisillä osaamisintensiivisillä työmarkkinoilla. Ongelmaksi nousee erilainen tavoitteenasettelu ja erilainen käsitteistö – sekä mahdollisesti myös erilaiset käsitykset osaamisesta, osaamisvaatimuksista, työelämästä ja työlistymisedellytyksistä. Tarvitaan välittäviä mekanismeja, joiden avulla tästä yhdistämisestä saadaan hyvä ja toimiva palvelukokonaisuus.

Työllistämispalveluiden monimuotoinen kenttä

Erityisen hankalana näyttäytyy työllistämispalveluiden monimutkainen kenttä ja palvelutuottajien verkosto, jonka hahmottamisen hankaluuksiin moni hyvä asia kaatuu. Palvelut ovat syntyneet eri aikoina ja eri alueille palvelemaan hyvin erilaisia tarpeita. Työvalmennuksen palvelut ovat erittäin heterogeeninen kenttä, jossa palveluja tuotetaan hyvin erilaisista toiminnallisista lähtökohdista, erilaisille kohderyhmille ja erilaisissa toimintaympäristöissä. Verrattuna normijohdettuun koulutuksen kenttään, variaatiot ovat aivan rajattomia.

Jokainen toimija on joutunut räätälöimään valmennuspalvelunsa ja toimialansa mm. sen perusteella, vaikuttaako se yritystoiminnan edellytyksiin alueella. Toiminnot keskittyvät toimialoille, joilla toimintaa on vähän tai ei ollenkaan – tai joilla ei ole kannattavan liiketoiminnan mahdollisuuksia. Tämä huomioiden on selvää, että vaikka työvalmennus kerryttää asiakkaidensa osaamista, se harvoin soveltuu suoraan paikallisen yritystoiminnan käyttöön. Tarvitaan välittäviä mekanismeja ja mahdollisesti koulutusta, jotta työllistymisestä tulee mahdollista.

Tästä näkökulmasta ei ole lainkaan kummallista, että nimenomaan välityömarkkinoilla ja työpajatoiminnassa hankitun osaamisen avulla työllistytään sittenkin harvoin avoimille työmarkkinoille. Syy ei ole niinkään valmennuspalvelujen tuottajissa vaan ennemminkin toimintaympäristöä säätelevissä normeissa.

Valmennussisältöjen raportoinnista osaamistodistukseen

Työvalmennusta tuottavat työpajat ovat keskenään hyvin erilaisia ja niissä kertyy siksi hyvin erilaista osaamista. Valmentautujien osaamisen dokumentoinnin ja tunnistamisen kannalta on siksi erittäin olennaista tunnistaa ensin ne mahdollisuudet ja osaamisalueet, joita kunkin toimijan toiminnassa toteutuu. Jos työvalmennuksen sisältöjen avulla kertynyt osaaminen aiotaan jotenkin nivoa yhteen jatkuvan oppimisen palvelujen kanssa, sisältöjen raportoinnissa on käytettävä yleisesti käytössä olevaa käsitteistöä ja osaamisen ilmaisemisen tapaa.

PAIKKOjärjestelmässä valmennussisältöjen arvioinnissa käytetään ammatillisten perustutkintojen perusteita. Niissä on Opetushallituksen, työmarkkinajärjestöjen ja ammatillisten opettajien näkemyksen mukaisesti ilmaistuna se osaaminen, jota kunkin alan perustehtäviin työllistymiseen vaaditaan. Näin ne soveltuvat mainiosti pohjaksi valmennuksen tarkastelulle. On huomioitava, ettei mitään valmennusympäristöä ole suunniteltu tutkinnon suorittamisen näkökulmasta. Niin oppimisympäristöraportissa kuin osaamistodistuksissakin tämä näkyy hajanaisuutena.

Osaamistodistus yhdistää

Tunnistetussa oppimisympäristössä kirjoitettu osaamistodistus yhdistää työvalmennuksen sisällöt ja henkilön työtehtävät ammatillisen tutkinnon avulla osaamisprofiiliksi. Sen avulla on mahdollista arvioida paitsi työllistymisedellytyksiä myös edellytyksiä osallistua jatkossa jatkuvan oppimisen muihin palveluihin. Ilman osaamistodistusta työvalmennuksessa havaittu ja hankittu osaaminen jää huomioimatta. Tällä opinnollistamismenettelyllä on siis viimein mahdollista kuvata osaaminen koulutusmaailman kielellä niin, että osallistumisedellytykset lisääntyvät.

Osaamistodistus on puuttuva pala työllisyyspalveluiden ja jatkuvan oppimisen palveluiden välillä. Siellä, missä PAIKKOjärjestelmä on käytössä on lupaavia tuloksia tämän mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Osaamistodistustoiminnan vaikuttavuus kasvaa tunnistettujen sisältöjen lisäksi osaamistodistuksen saajan muuttuneesta käsityksestä paitsi ammatillisesta koulutuksesta myös omasta oppimiskyvystä ja osaamisesta. Opinnollistaminen yhdistää nämä asian eri puolet yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.

Menetelmä on olemassa, käytetään sitä

Tämän hetkisessä keskustelussa korostuu tarve löytää ratkaisuja näihin kysymyksiin. Se, mikä kummastuttaa eniten on, etteivät olemassa jo olevat toimintamallit kelpaa ongelman ratkaisuun. ”etsimme kuntakokeilussa vielä uusia menettelytapoja….” Käytössä on jo malleja, joiden avulla kytköstä työllisyyspalveluiden ja koulutuksen välillä voidaan vahvistaa. Mitä jos kokeiltaisiin niiden käyttämistä – tehokkaasti ja järjestelmällisesti?

Mallit myös kehittyvät ja niiden käyttöönottoa tukemalla toiminta monipuolistuu ja tulee järjestelmällisemmäksi. Pyörä saattaa olla jo olemassa – yhteys on löytynyt. Vahvistetaan sitä.