Keskustelu koulutuspolitiikasta käy kuumana. Virallisena tavoitteena tuntuu olevan koulutustason nostaminen korkeakoulutusta lisäämällä, ohjaamalla jopa 70% nuorista ikäluokista korkeakouluihin. Samalla työvoimapula koettelee aloja, joilla vaaditaan kovaa käytännön osaamista – sitä ammatillista perusosaamista, josta työnantajat kertovat olevan pulaa. Onko mahdollista sovittaa nämä trendit yhteen ja löytää sellainen linja, jossa monenlaiselle osaamiselle on tilaa?

Mitä tehdään vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa oleville?

Vuosikausia on keskusteltu siitä suuresta ryhmästä aikuisia, jotka eivät ole suorittaneet peruskoulun jälkeistä tutkintoa – tämän ryhmän osalta tiedetään, että heidän alttiutensa syrjäytyä työelämästä on suuri. He toimivat työmarkkinoilla puskuriryhmänä, jolle löytyy töitä hyvänä aikana, mutta taantumassa mahdollisuudet pysyvään työllistymiseen ovat heikot. Tiedetään myös, että nimenomaan ammatillinen osaaminen, koulutus ja tutkinto voivat pysyvästi parantaa heidän asemaansa.

Pitkän taantuman jälkeen näiden henkilöiden mahdollisuudet työelämässä ovat pitkittyneen työttömyyden vuoksi huonot. Moni ei luonnollisestikaan usko omiin mahdollisuuksiinsa työllistyä tai kouluttautua ja tarve kuntouttavalle toiminnalle on suuri. Joukossa on kuitenkin paljon sellaisia, joiden toimintakyky ja työelämäosaaminen riittävät hyvin työelämässä. Yhteiskuntamme mekanismit kuitenkin vaikuttavat näiden henkilöiden työllistymiseen erittäin negatiivisesti: tutkintopainotteisuus osaamisen painottamisen sijaan, ennakkokäsitykset ja oletukset näiden henkilöiden asenteista ja toimintatavoista ja paljon paljon muita, pinttyneitä käsityksiä.

Tämän ryhmän sisällä on paljon henkilöitä, joiden itsetunto on jo peruskouluaikana nujerrettu niin, etteivät he enää pysty uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa. Jos tuo usko löytyy, monet paitsi osallistuvat koulutukseen, suorittavat ammatillisia tutkintoja tai ainakin niiden osia, hakevat ja saavat töitä ja pärjäävät töissään hyvin. Miksi siis ammatillisella koulutuksella ei olisi merkitystä myös koulutustason nostamisessa?

Ammatillisen kuntoutuksen ja koulutuksen keinovalikoima on laaja ja toimiva

Jos niin halutaan, Suomessa on toimiva ja laaja keinovalikoima, jolla voidaan tukea työelämästä syrjään jääneitä henkilöitä. Jokainen yksilö tarvitsee henkilökohtaista tukea ja ohjausta voidakseen edetä osaamisen ja työllistymisen tiellä. Ei ole olemassa patenttilääkettä, joka tehoaisi jokaisen kohdalla. Sellainen ei ole laajennettu oppivelvollisuuskaan, jonka oletetaan poistavan vaille toisen asteen tutkintoja jäävät maastamme – jo nyt on nähtävissä ne ongelmat, joita kaikkien kouluttaminen yhtä jalkaa tiettyyn tavoitteeseen sisältää. Myös laajennetun oppivelvollisuuden piirissä olevista nuorista (ainakin nykyisillä tukitoimilla) osa jää tutkinnotta. Ihmiset ovat ihmisiä eikä heitä kaikkia vaan voi määrätä asettumaan hallinnolliseen muottiin.

Siksi tarvitaan ohjausta ja tukea ja henkilökohtaisia ratkaisuja osaamisen kehittämiseksi, jotta tavoite tutkinnosta jokaiselle voidaan toteuttaa. Osaamista meillä on ja keinovalikoima on laaja. Suurin osa oppivelvollisuusikäisistä nuorista varmasti saavuttaa asetetun tavoitteen toisen asteen tutkinnosta. Meillä tulee kuitenkin aina olemaan pieni joukko, jolle tavoitteen saavuttaminen osoittautuu hankalaksi. Tällä hetkellä ongelmallisessa asemassa ovat erityisesti sellaiset nuoret, jotka tarvitsevat tukea ja apua koulutyössään, mutta eivät täytä edellytyksiä vahvaan erityiseen tukeen. Nykyisessä järjestelmässä nämä nuoret kohtaavat sellaisia ongelmia, joiden selättämiseksi tarvitaan se monipuolinen keinovalikoima, jonka käyttämiseen nyt ei ole ollut varaa.

Kun opit jo peruskoulussa kuvaamaan itseäsi osaamattomaksi, on vaikea asettua vaikkapa työnhakijan asemaan kertomaan omista vahvuuksista työelämässä. Monien kohdalla kehityskulku on pitkä – ja tarvitaan monipuolista apua, jotta työllistymisen edellytykset paranevat. Sitä tarjotaan työpajatoiminnassa, kuntouttavissa palveluissa ja työvoimapalveluissa – mutta sielläkin edellytykset auttaa vaihtelevat. Yksi olennainen tavoite olisi muuttaa apua tarvitsevien minäkuvaa ja heidän omaksumaansa osaamisidentiteettiä positiivisemmaksi. Vain se mahdollistaa oppimisen ja sitä kautta ammatillisen osaamisen hankkimisen ja lopulta työllistymisen. Ja samalla koulutustason nostamisen edellytykset paranevat.

Osaamisen tunnistaminen luo uskoa omiin mahdollisuuksiin

Monien kohdalla usko omaan oppimiskykyyn katoaa jo peruskoulun alaluokilla. Itsellenikin oli käydä näin, kun lukivaikeuksien kanssa kamppaillessani sain runsaasti negatiivista palautetta. Olen usein miettinyt, mikä sai minut oivaltamaan, että osaamista on muuallakin kuin kirjoitusvihossa. Se oivallus on kantanut lapsuudesta tähän päivään. Sellaisen oivalluksen synnyttäminen osaamista tunnistamalla ja positiivista palautetta antamalla voi avata aivan uudenlaisen näköalan omaan elämään. Jos näitä oivalluksia synnytetään satoja ja tuhansia, se avaa myös uudenlaisen näköalan koulutustason nostamiseen ja työllisyyden hoitoon.

Monien kohdalla uskon luominen mahdollistaa uusien tavoitteiden asettamisen omassa elämässä. Samalla se kannustaa näkemään vaivaa omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ponnisteleminen omien tavoitteiden eteen luo juuri niitä valmiuksia, joita työelämä meiltä odottaa – ja tätä kautta työelämään osallistuminen tulee mielekkääksi. Ammatillisen osaamisen arvostaminen on inhimillisen pääoman arvostamista. Se on sivistysvaltion merkki. Koska se kertoo inhimillisen moninaisuuden aidosta arvostamisesta ja ymmärryksestä, että jokainen meistä on arvokas itsenään ja myös yhteiskunnalle.

Kaikki eivät suorita korkeakoulututkintoa eikä ketään voi pakottaa. Yhteiskuntamme monet ongelmat kertovat yksiulotteisten tavoitteiden ja odotusten aiheuttamasta yksilöllisestä pahoinvoinnista, jota voitaisiin varmasti helpottaa tunnistamalla ihmisten yksilöllisyys ja erilaiset tarpeet, kyvyt ja osaaminen.

Näistä syistä on olemassa PAIKKO – ja osaamistodistus, joka tunnistaa ihmisten osaamisen ja meidän niin suuresti korostamamme tutkintokoulutuksen yhteyden ja luo siten uusia mahdollisuuksia suorittaa tutkintoja, työllistyä ja kokea onnistuneensa elämässä. Samalla sitten nostetaan suomalaisten koulutustasoa ja tuetaan yhteiskunnassamme asetettujen tavoitteiden saavuttamista.