Oppivelvollisuus laajenee – olemmeko valmiita?

Pietikäisen Reetta käsitteli blogissaan oppivelvollisuuden laajenemisen perustavoitetta estää koulutuksesta putoaminen. Reetta kirjoittaa mm. näin:

Työpajat tarjoavat oppimisympäristöjä ja valmennuspalveluita niille nuorille, jotka tarvitsevat kokonaisvaltaista yksilöllistä tukea. Monilla työpajoilla voi suorittaa tutkinnon osia tai kokonaisia tutkintoja. Työpajat rakentavat yksilöllisiä opintopolkuja, ja oppivelvollisuustehtävään liittyvät kustannukset tulee korvata niille. Myös Vauhkonen & Hoikkala* (2020) esittävät, että työpajojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä tulee tiivistää, sillä se hyödyttää erityisesti heikossa asemassa olevia nuoria.

(Reetta Pietikäinen: https://www.intory.fi/uutiset/blogi-miten-koulutuspolulta-putoaminen-estetaan/)

Yksi edellytys sille, että työpajat voivat toimia tehokkaasti tässä yhteistyössä on tunnistaa niiden tarjoamat oppimisen mahdollisuudet ja viestiä niistä tehokkaasti.

Tunnistetaan mahdollisuudet hankkia osaamista

Työpajoilla on vielä runsaasti tunnistamattomia mahdollisuuksia hankkia erilaista osaamista. Tunnistamista vaikeuttaa se, ettei työpajan toiminta ole organisoitunut tutkintomaailman mukaiseksi. Siksi on ollut tarpeen kehittää menettelytapoja, joiden avulla nämä mahdollisuudet voidaan dokumentoida. Sekä aiemmin työpajayhdistyksen omissa hankkeissa että nyt PAIKKOtoiminnassa on tunnistettu näitä mahdollisuuksia tutkintojen perusteiden avulla kuitenkaan muuttamatta työpajatoiminnan luonnetta tai organisoitumistapaa.

Pidän edelleen tärkeänä, että työvalmennuksen ja työpajatoiminnan rooli ja toimintamalli säilyttää oman erityisluonteensa. Tapa, jossa toimintoja arvioidaan tutkintojen perusteiden avulla ilman toiminnan toteutustapoihin ja/tai organisoitumiseen puuttumista, tarjoaa erinomaisen työkalun kertoa toiminnan sisällöstä ja toteutustavasta. Näin toimii PAIKKO oppimisympäristön tunnistamisen prosessi.

On tärkeää myös kuvata työpajan toiminnan erityispiirteitä. Toiminnallisuus ja yksilöllinen ohjausprosessi antavat vaihtoehtoisen mallin osaamisen kehittämiseen – ja auttavat sitä kautta niitä, joille oppilaitosympäristön haasteet ovat ylivoimaisia. Voit tutustua tunnistettuihin oppimisympäristöihin täältä.

Tunnistetaan yhteistyön mahdollisuudet

Niin oppilaitoksissa kuin työpajoillakin oma työ vie päähuomion – tilanteita tulee ja menee ja ne ovat toinen toistaan haastavampia. Jatkuvassa kiireessä on hankalaa tunnistaa yhteistyön paikkoja.

Vaikka moni taho tarjoaa mahdollisuuksia pysähtyä opinnollistamisasian ja muiden kehittämiskohteiden äärelle, aikaa ei aina tahdo löytyä. Monet käytänteet ja työkalut, jotka voisivat avata toiminnan solmuja, jäävät käyttämättä arjen pyörityksessä. Siksi opinnollistaminen ja oppilaitosyhteistyö tulisi työvalmennuksessa ajaa niin sisäistyneeksi toimintatavaksi, että sen periaatteet toteutuisivat jokapäiväisessä valmennuksessa automaattisesti. Ja työpajatoiminnan mahdollisuudet pitäisi saada viestittyä oppilaitoksille niin, että niiden käyttäminen muistuisi kiireessäkin mieleen ja niistä tulisi todellinen vaihtoehto vaikeissa tilanteissa.

Yhteistyöstä pitäisi tulla molemminpuolinen rutiini?

Tunnistetaan osaaminen

Osaamisen tunnistamisessa ei ole kyse vain osaamistodistuksen merkinnöistä. Kysymys on yhteistyötä ajatellen paljon laajemmasta kokonaisuudesta, jossa yhteistyökumppanien tulisi tunnistaa myös toinen toistensa osaaminen. Vain sitä kautta osaamistodistuksille ja vaihtoehtoisille oppimisympäristöille saadaan taattua se vaikuttavuus, mikä niillä parhaimmillaan voi olla.

Työvalmennuksen ammattilaisten ja ammatillisten opettajien näkökulmat ja osaaminen eroavat toisistaan merkittävästi. Yhteistyön kannalta olisi hyvä tunnistaa nämä erot ja se, että niiden avulla olisi mahdollista ratkaista koulutuksesta paitsi jäävien tai jättäytyvien ongelmaa yhdessä. Ongelmat eivät ratkea sillä, että aletaan muistuttaa toinen toistaan, vaan sillä, että näitä näkökulmaeroja pystytään käyttämään nuorten tilanteessa avuksi.

Osaamisen tunnistaminen osaamistodistukseen voi olla oikotie tutkinnon suorittamiseen. Se on kuitenkin vain kirsikka tämän koko kakun päällä. Osaamistodistuksen merkitys kasvaa yhteistyökäytänteiden kehittymisen myötä, kun opitaan luottamaan yhteistyökumppanien osaamiseen. Henkilökohtaisella tasolla osaamistodistus voi parhaimmillaan olla avain ammatilliseen koulutukseen tai työelämään. ”Huonoimmillaan” todistus auttaa tunnistamaan omaa osaamista, sanoittamaan sitä ja rakentamaan uutta itseluottamusta ja uskoa tulevaan.

Käytetään kaikki mahdollisuudet

Reetta kirjoittaa blogissaan mahdollisuuksista estää koulutuspolulta putoaminen. Työvalmennus voi oikein käytettynä tarjota siihen useita vaihtoehtoja – edellyttäen tietysti, että toiminnassa huomioidaan taloudelliset realiteetit ja toimintatapojen erot. Mikään organisaatio ei pysty osallistumaan näihin talkoisiin ilmaiseksi…

Mikäli suomalaisten koulutustasoa halutaan nostaa ja mikäli nuorten toisen asteen koulutuksen takaaminen on vakavasti tavoitteena, tarvitaan yhteistyötä ja toimintatapojen muutosta. Uskon, että kaikki nuorten palveluissa toimivat näkevät erilaisten toimintaympäristöjen ja lähestymistapojen erot. Nyt pitää vain yhdessä löytää ne yhteistyön paikat ja panna toimeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*